Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Viime syksynä ensimmäisen osansa saanut  Tiltu ja Lettu  -sarja jatkuu jouluaiheisella tarinalla  Tiltu ja Lettu –  Joulujupakka.  Eskarilais-Tiltun ja pikkusisko-Letun perheeseen tulee kissanpentu, josta tulee tytöille kovin tärkeä. Lasten leikkimökissä majaileva ja usein kovin raivostuttava pertinjuntti (puutarhatonttu, johon tytöt tutustuvat ensimmäisessä osassa) pistää lusikkansa soppaan kissa-asiassa sillä seurauksella, että Tiltu ja Lettu joutuvat jännittämään kissanpennun kohtaloa.  - Osaatko sinä puhua? Lettu sai kysytyksi kissalta.  - Tietysti osaan, Lenni Keinonen vastasi hyvin hämmästyneenä Letun kysymyksestä. Hänen piti ihan pyöräyttää viiksiään pari kertaa ympäri. Taru Viinikaisen  kekseliäs kielenkäyttö ja lämminhenkinen huumori ilahduttivat minua jo esikoisteoksessa, ja tämän  Joulujupakka -tarinan myötä olen aivan myyty. Rakastan tätä sarjaa! Osittain ihastukseni johtuu varmaan siitä, että Tiltu ja Lettu ovat

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Prinsessa Pikkiriikki on hauska, rämäpäinen ja tomera lapsi, joka ei oikeasti ole kuninkaallinen, mutta on päättänyt siitä huolimatta ryhtyä prinsessaksi.  Hannele Lampelan  kolmannessa  Prinsessa Pikkiriikki  -kirjassa Pikkiriikki panee iltasadut uuteen uskoon, koska hän kauhistuu tarinaa, jossa  prinssinpälikkä  suutelee Ruususta ilman lupaa. Lopputuloksena on  Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut , ja voi miten olen nauranut niitä lukiessani!  Ensimmäinen satu kertoo prinsessasta, joka " oppii käyttämään herätyskelloa ". Sen sijaan, että alistuisi nukahtamaan kuusitoistavuotispäivänään vuosikausiksi ja odottelemaan prinssin suudelmaa, tämä Prinsessa Ruususen fiksumpi versio laittaa herätyskellon soimaan. Sankariprinsessa Ryysy-Eetun tarina muistuttaa kertomusta Tuhkimosta, mutta toisin kuin Tuhkimo, Ryysy-Eetu on erityisen kiinnostunut kuninkaallisten juhlien tarjoiluista. Santsattuaan monta kertaa ital

Bloggaaja kiittää blogipassista, lauantain bloggaajalounaasta ja kivoista messuista. Ensi vuonna uudestaan! :) Olipahan taas messut! Väkeä oli paljon (varsinkin vessajonoissa), mutta kaltaiseni väkijoukkojen välttelijäkin viihtyi yllättävän hyvin, sillä messutunnelma oli hyväntuulinen ja leppoisa.  Etukäteen tekemäni messusuunnitelma osoittautui liian kunnianhimoiseksi (tai sitten olin laatinut sen sille messuminälle, joka mielikuvissani aina näihin tapahtumiin osallistuu). Seuraavia keskusteluja olin kuitenkin mukana seuraamassa: MITÄ MINNA TEKISI – Suurnaisen perintö 2010-luvulla. Minna Canth 175 vuotta Jenni Haukion  moderoimassa keskustelussa olivat mukana  Rouva C.  -kirjan kirjoittanut  Minna Rytisalo , näyttelijä ja professori  Elina Knihtilä  ja Ylen päätoimittaja  Jouko Jokinen . Kaikki halukkaat,  esimerkiksi presidentti , eivät mahtuneet istumaan, sen verran täynnä auditorio oli. Eikä mikään ihme, että yleisöä kiinnosti, onhan Minna Canthin merkitys suo

Lasten Keskuksen  vastikään ilmestynyt uutuus  Viidakosta kuuluu JUHUU...  on lastenkirja, jossa lapsi saa itse päättää tarinan suunnan. Omat kuusi- ja nelivuotiaat testaajani innostuivat ideasta heti, ja olemmekin lukeneet kirjan jo monella eri tavalla yhdessä.  Sylvie Misslinin  ja  Amandine Piun  alun perin ranskankielinen tarina kertoo Mirellasta ja Petjasta, ystävyksistä, jotka päättävät selvittää viidakosta raikaavan omituisen joikauksen alkuperän. Heti ensimmäiseltä aukeamalta lähtien lapsi saa valita, miten tarina etenee. Vaihtoehtoina on aina kaksi kuvakoodia, joihin liittyy pienet tapahtumakuvaukset. Tietyt valinnat kuljettavat Petjan ja Mirellan takaisin kotiin, jolloin viidakkoseikkailu alkaa alusta, mutta juhuu-äänen aiheuttajakin on kyllä selvitettävissä.  Alla olevassa kuvassa lapset ovat vaarassa joutua krokotiilin kitaan... Viidakosta kuuluu JUHUU...  on virkistävän erilainen lastenkirja. Voisi kuvitella, että tällaisia interaktiivisia kirjoja ol