Pikku siili on hurmaava seikkailusatu 70-luvulta

 

Pikku siili by Lea Pennanen | Goodreads

Lea Pennanen / Maija Karma / Otava 2006

Pikku Siili on Lea Pennasen sykähdyttävä seikkailukertomus vuodelta 1979, jossa Eläinten metsän asukkaat yrittävät parhaansa mukaan selviytyä ihmisten ja petoeläinten aiheuttamien vaarojen keskellä.

Pääosassa on rohkea, hyväsydäminen pikkusiili, jonka perheellä on vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa. Törmättyään salaperäiseen Nippeli Kulkurirottaan pikkusiili ajelehtii lautallaan Eläinten metsään, jossa häntä oli jo odotettukin. Metsän asukkaita suojelee uljas Kissa Kiisseli, ja hoivaa ja muonaa tarjoaa urhoollinen ja pikkuruinen Hiiri Hii, ja näistä kahdesta kaveruksesta tulee nopeasti pikkusiilin läheisimmät ystävät. Häntä varoitetaan kavalasta Kettu Keikurasta, joka kuljeskelee pata päässään ja yrittää saalistaa pikkueläimiä. (Siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta - ja kun Kettu Keikura kirjan lopussa löytää itselleen vaimon Hopeasilmä-nimisestä "omenaketusta", hänestäkin tulee kasvissyöjä.)

Parasta tässä Pennasen kirjassa on tenhoava ja kekseliäs kieli, joka on aivan omaa luokkaansa. Eläimet ovat herttaisia ja loppu onnellinen, mutta kirjassa kulkee kuitenkin karuna punaisena lankana muistutus siitä, että me ihmiset emme todellakaan kohtele luontoa ja eläimiä siten kuin niitä kuuluisi kohdella. Jännitystä tarinassa on juuri sopivasti kutkuttamaan alle kouluikäisten mahanpohjia ilman, että mikään olisi kuitenkaan liian pelottavaa.

Etsiessäni tietoa Lea Pennasesta, joka lastenkirjailijana oli minulle ihan vieras nimi, sain selville, että hänhän on tehnyt työuransa Yleisradion lastenradio-ohjelmien parissa! Hän sai Tirlittan-palkinnon - eli Suomen Kirjailijaliiton myöntämän tunnustuksen suomenkieliselle lasten- ja nuortenkirjallisuudelle - vuonna 2009. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Pennasen tunnetuin teos, Piilomaan Pikku Aasi, sujahti juuri lastenkirjojen toivelistalleni!

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää