Viikon kirja: Parhaat unisatuni


Tällä kertaa Viikon kirja on esikoisen toiveesta Parhaat unisatuni. Kyseessä on yksi harvoista "oikeista" iltasatukirjoista, joita meillä on, sillä yleensä luemme iltaisin ihan tavallisia satuja. Parhaat unisatuni on kuitenkin molemmille lapsille, ja aivan erityisesti esikoiselle, hyvin tärkeä kirja. Sitä luettiin eniten niihin aikoihin, kun kuopus syntyi, ja tämä on varmaan vaikuttanut siihen, että tutusta ja turvallisesta iltasatukirjasta on tullut niin rakas.

Parhaat unisatuni on Vaukirjan valikoimiin kuuluva kuuden lempeän sadun kokoelma. Kirjassa sanotaan hyvää yötä pikkuleijonalle, pikkuelefantille, pikkupingviinille, pikkupupulle, pikkunallelle ja pikkuankalle. Sadut ovat lyhyitä, yhden sivun tai aukeaman mittaisia kokonaisuuksia, joissa keskitytään eläinlasten iltapuuhiin.

Esikoisen lempisadussa pikkuleijona ikävöi ruoanhakureissulla olevaa äitiään isäleijonan lohduttaessa, että sekä äiti että lapsi näkevät saman kuun. Tarina päättyy lohdullisesti:
"Ja hänen nukkuessaan äiti oli tullut kotiin."


Kuopuksen lempisadussa pikkupingviini ei saa unta, koska ympärillä on niin hiljaista. Isäpingviini keksii laulaa pingviinien unilaulun:
"Nuku, nuku pingviini, uinu, pikku pingviini.
Nuku, nuku pingviini, uinu, pikku pingviini."


Siitä ei ole kauan, kun esikoinen pyysi, että alettaisiin taas lukea tätä kirjaa iltaisin. "Tehdään taas samalla tavalla kuin silloin, kun valittiin aina vuorotellen, että mikä satu näistä luetaan."

Tykkään itsekin näistä iltasaduista kovasti. Ne eivät ole liian siirappisia eivätkä tekemällä tehdyn tuntuisia, vaan luovat sen sijaan lempeitä ja turvallisia mielikuvia nukahtamisen avuksi.
Ihana kirja, jonka lukeminen herättää aina liikuttavia muistoja siitä, kuinka pikkuisesta esikoisesta tuli isosisko.

***

Kirja: Parhaat unisatuni
Teksti: Sam Taplin
Suomennos: Risto K. Träff
Kuvitus: Francesca di Chiara
Kustantaja: Vaukirja 2012

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää