Sain hiljattain arvostelukappaleen  Nora Lehtisen  kirjoittamasta ja  Anne Muhosen  kuvittamasta selkokielisestä lastenkirjasta nimeltään  Aino, Matias ja hauskat lomapäivät . Vaikka kirja on muuten aivan tavallinen lastenkirja, se on kirjoitettu selkokielellä.  Selkokeskus  määrittelee selkokielen yleiskieltä helpommaksi suomeksi, joka on mukautettu luettavampaan ja ymmärrettävämpään muotoon. Myös  Aino, Matias ja hauskat lomapäivät  on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan selkokieltä.  Idean selkokieliseen kirjaan esikoiskirjailija oli saanut työskennellessään erityisopettajana lasten kanssa, joilla oli kielellisiä vaikeuksia. Lehtinen oli kiinnittänyt huomiota selkokirjallisuuden vähyyteen ja miettinyt, että tarvitaan enemmän myös sellaisia kirjoja, joissa on selkeät tekstit ja kuvat.  Lehtisen kirjassa esimerkiksi yhdellä rivillä on vain yksi lause. Aino, Matias ja hauskat lomapäivät  kertoo kolme mukavan arkista kesälomatarinaa. Kirjan nelihenkinen perhe

Tiedättekö ne lastenkirjat, joiden kansikuvana on aina joko pelästyneen näköinen kissanpentu tai reppanan näköinen koiranpentu? Kyseessä on  Holly Webbin   lastenkirjasarja, jossa on jo kunnioitettavat neljäkymmentä osaa. En ole tutustunut kuin vasta muutamaan Webbin kirjoista, mutta ne toistavat ilmeisesti aika lailla samaa hyväksi havaittua kaavaa: pikkuinen koira tai kissa on pulassa, ja on lapsen tehtävä auttaa sitä. Usein lapsi itsekin on vaikeassa tai muuttuneessa elämäntilanteessa, mutta kirjan lopussa sekä lapsella että lemmikillä on kaikki hyvin.                                         Olen saanut Karistolta arvostelukappaleeksi pari Webbin kirjaa, joista toinen,  Pelokas pikku Nöpö , oli ensimmäinen kirja, jonka esikoinen luki itsenäisesti alusta loppuun. Kirja kertoo Maddy-nimisestä tytöstä, jonka unelma omasta kissanpennusta täyttyy vihdoinkin, kun perheeseen muuttaa pieni suloinen Nöpö. Naapurin isot kollikissat Tiikeri ja Tom ovat kuitenkin niin ilkeitä,

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Seuraa hassu paljastus: odotin uunituoreen  Maukan ja Väykän parhaat  -kirjan ilmestymistä innokkaammin kuin ensimmäisen joulukalenteriluukun avaamista.  Timo Parvelan  luomat lastenkirjallisuuden suosikkihahmot eivät olleet minulle ennestään tuttuja, mutta tänä syksynä Maukkaa, Väykkää ja Lehmä Muukkosta on alkanut putkahdella lasteni suusta. Ja kun vielä Ylen tämän vuoden joulukalenterikin  kertoo Maukasta ja Väykästä , halusin minäkin tutustua kaksikkoon paremmin. Maukka on kissa, joka asuu yhdessä koiraystävänsä Väykän kanssa pienessä kylässä. Koska Maukka ja Väykkä ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, ne kinastelevat paljon, mutta ovat kuitenkin toisilleen hyvin tärkeitä. Maukan ja Väykän lähipiiriin kuuluu muitakin hauskasti nimettyjä eläimiä, muun muassa aiemmin mainittu Lehmä Muukkonen, Kana von Got, Possu Röhkötti, Lammas Bääkkönen ja Vuohi Mäk Käkätin. Maukan ja Väykän ansiosta (tai pitäisi varmaan sanoa  takia ) esikoi

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Puluboi on hahmo, joka samanaikaisesti ärsyttää ja ihastuttaa minua. Ehkä ärsyttävintä hahmossa on sen sekopäisyys – sinne tänne sinkoilevasta ja ilman ärrää puhuvasta linnusta tulee jostain syystä mieleeni  Jim Carrey , enkä ole kyseisen näyttelijän suurin fani. Mutta on Puluboi myös aika viisas lintu, kuten käy ilmi  Veera Salmen  tuoreesta  Puluboi = Agentti NollaBullaNolla  -kirjasta.  Tässä tekstiltään hulvattomassa ja aihepiiriltään hyvin tärkeässä kirjassa Puluboi perustaa uuden ystävänsä Ikivauvan kanssa Kiemula-nimisen agenttitoimiston, jossa ratkotaan lasten kamukiemuroita. Kirjan alussa Puluboi lupaa rehvakkaasti: Tämän kiljan luettuasi viisautesi lisääntyy noin 99,9 plosenttisesti, joten pane valmuuden vuoksi joku nalu pään ympälille, ettei se vaan poksahda. Millä lailla se viisaus sitten lisääntyy? No, Puluboi opettaa esimerkiksi seuraavaa: 1. "Ystävällä on hyvä olla kasvoissa suu, silmät, nenä tai vaikk

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Jos olen jotain oppinut vanhempana ollessani niin sen, että lapsilla voi juolahtaa mieleen  ihan mitä tahansa . Lasten minulle esittämät kysymykset ovat vaihdelleet onnen määritelmästä liskojen iltaruokailutottumuksiin. Harva se päivä huomaan edelleen vastaavani johonkin sellaiseen kysymykseen, johon en joko tiedä vastausta (onneksi on Google) tai johon suhtaudun niin itsestäänselvänä asiana, että aivan hämmästyn, kun havahdun lapsen kysymyksen myötä pohtimaan asiaa itsekin. Yksi tällainen tavallaan itsestäänselvä mutta loppujen lopuksi aika vaikea asia on  sähkö . Alakoululaisille suunnatussa tarinallisessa tietokirjassa  Minne sähkö meni?  paljastetaan sähköstä kaikki mahdollinen. Omat lapseni kokivat suuren valaistumisen kuullessaan, että sähkö ei varsinaisesti tule pistorasiasta, vaan voimalinjoja pitkin erilaisista voimalaitoksista. Minne sähkö meni?  on ensimmäinen osa uutta lasten tietokirjasarjaa nimeltään  Anni ja Ak

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Vietämme tänä vuonna joulun Rukalla. Se on ihanaa se, mutta matka Turusta Rukalle on sen verran pitkä, että hiukan kyllä hikoiluttaa jo etukäteen. Molemmat lapseni ovat reippaita reissaajia, mutta totta kai useamman tunnin yhtämittainen autossa istuminen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää.  Joudumme varmasti jossain vaiheessa matkaa turvautumaan Pikku Kakkosen sovellukseen ja Areenasta katsottuihin Ryhmä Hau -jaksoihin, mutta onneksi perinteisellä kirjapuolellakin on omat vaihtoehtonsa matkaviihdykkeeksi. Tajusin nimittäin juuri, että Etsi ja löydä -kirjat tarjoavat oivaa puuhaa useammaksi tunniksi.  Sain aikaisemmin syksyllä  Mauri Kunnaksen  Herra Hakkarainen kyläilee  -kirjasta arvostelukappaleen. Tämä on juuri sellainen Etsi ja löydä -kirja, joka on suunniteltu perheen pienimpien ajanvietteeksi ja joka kannattaa sujauttaa reppuun mukaan matkalle lähtiessä. Varsinkin junamatkoille ja lennoille kirja on mainio seuralainen

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Yksi tämän syksyn hämmentävimmistä lastenkirjauutuuksista on japanilaista alkuperää oleva  Mestarietsivä Peppunen . En tiedä, onko tämän alakoululaisille suunnatun dekkarin konsepti yksinkertaisesti nerokas vai iljettävä, mutta ainakin siinä yhdistyvät kaksi useimpien lasten rakastamaa asiaa: arvoitukset ja pierut.  Peppunen, jolla on siis pään tilalla iso takapuoli, ratkaisee kirjassa kaksi mysteeriä yhdessä Brown-nimisen apulaisensa kanssa. Arvoitusten parasta antia on ehdottomasti se, että lapset pääsevät kokeilemaan omia etsivän taitojaan yhdessä Peppusen ja Brownin kanssa. Ensimmäisessä tarinassa ( Rouva Purppuran tapaus ) lukija saa muun muassa ratkaista salaperäisen koodin, selvittää tiensä bataattipeltosokkelosta maaliin, tulkita sana-arvoitusta ja etsiä peppuja. Toisessa tarinassa ( Kuka varasti vanukkaan? ) autetaan lasta päättelemään mitä on tapahtunut opettamalla kolme tärkeää päättelykeinoa: muistaminen, tutkim

Mediassa on puhuttu jo p i t k ä ä n  lukutaidon uhkaavasta heikkenemisestä . Opetusministeri  Sanni Grahn-Laasonen  perusti viime vuonna  Lukutaitofoorumin , joka puolestaan  julkaisi  hiljattain  Lukuliikkeen . Lukuliikkeen tarkoituksena on innostaa ja haastaa kaikenikäisiä sekä lukemaan että edistämään tahoillaan lukuharrastusta.  Meillä täällä Turussa lokakuu on lukukuu, sillä kampanja  #kokoturkulukee  pyörähti käyntiin heti lokakuun alussa. Kampanjan avulla kannustetaan lukemaan erityisesti lapsille. Mukana ovat Turun kaupunginkirjasto, Turun varhaiskasvatus ja neuvolat, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Kampanjan tiimoilta järjestetään tapahtumia, esimerkiksi  näyttelijä  Thomas Dellingerin  maksuton ääneenlukukiertue eri kirjastoissa . Lukukuu myös näkyy esikoisen eskariryhmässä ainakin kirjastovierailun merkeissä ja kuopuksenkin päivähoitoryhmässä lukukuu on huomioitu. Silti kaipaisin jotain enemmän, sillä muutamia mainos

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Viime syksynä ensimmäisen osansa saanut  Tiltu ja Lettu  -sarja jatkuu jouluaiheisella tarinalla  Tiltu ja Lettu –  Joulujupakka.  Eskarilais-Tiltun ja pikkusisko-Letun perheeseen tulee kissanpentu, josta tulee tytöille kovin tärkeä. Lasten leikkimökissä majaileva ja usein kovin raivostuttava pertinjuntti (puutarhatonttu, johon tytöt tutustuvat ensimmäisessä osassa) pistää lusikkansa soppaan kissa-asiassa sillä seurauksella, että Tiltu ja Lettu joutuvat jännittämään kissanpennun kohtaloa.  - Osaatko sinä puhua? Lettu sai kysytyksi kissalta.  - Tietysti osaan, Lenni Keinonen vastasi hyvin hämmästyneenä Letun kysymyksestä. Hänen piti ihan pyöräyttää viiksiään pari kertaa ympäri. Taru Viinikaisen  kekseliäs kielenkäyttö ja lämminhenkinen huumori ilahduttivat minua jo esikoisteoksessa, ja tämän  Joulujupakka -tarinan myötä olen aivan myyty. Rakastan tätä sarjaa! Osittain ihastukseni johtuu varmaan siitä, että Tiltu ja Lettu ovat

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Prinsessa Pikkiriikki on hauska, rämäpäinen ja tomera lapsi, joka ei oikeasti ole kuninkaallinen, mutta on päättänyt siitä huolimatta ryhtyä prinsessaksi.  Hannele Lampelan  kolmannessa  Prinsessa Pikkiriikki  -kirjassa Pikkiriikki panee iltasadut uuteen uskoon, koska hän kauhistuu tarinaa, jossa  prinssinpälikkä  suutelee Ruususta ilman lupaa. Lopputuloksena on  Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut , ja voi miten olen nauranut niitä lukiessani!  Ensimmäinen satu kertoo prinsessasta, joka " oppii käyttämään herätyskelloa ". Sen sijaan, että alistuisi nukahtamaan kuusitoistavuotispäivänään vuosikausiksi ja odottelemaan prinssin suudelmaa, tämä Prinsessa Ruususen fiksumpi versio laittaa herätyskellon soimaan. Sankariprinsessa Ryysy-Eetun tarina muistuttaa kertomusta Tuhkimosta, mutta toisin kuin Tuhkimo, Ryysy-Eetu on erityisen kiinnostunut kuninkaallisten juhlien tarjoiluista. Santsattuaan monta kertaa ital

Olipahan taas messut! Väkeä oli paljon (varsinkin vessajonoissa), mutta kaltaiseni väkijoukkojen välttelijäkin viihtyi yllättävän hyvin, sillä messutunnelma oli hyväntuulinen ja leppoisa.  Etukäteen tekemäni messusuunnitelma osoittautui liian kunnianhimoiseksi (tai sitten olin laatinut sen sille messuminälle, joka mielikuvissani aina näihin tapahtumiin osallistuu). Seuraavia keskusteluja olin kuitenkin mukana seuraamassa: MITÄ MINNA TEKISI – Suurnaisen perintö 2010-luvulla. Minna Canth 175 vuotta Jenni Haukion  moderoimassa keskustelussa olivat mukana  Rouva C.  -kirjan kirjoittanut  Minna Rytisalo , näyttelijä ja professori  Elina Knihtilä  ja Ylen päätoimittaja  Jouko Jokinen . Kaikki halukkaat,  esimerkiksi presidentti , eivät mahtuneet istumaan, sen verran täynnä auditorio oli. Eikä mikään ihme, että yleisöä kiinnosti, onhan Minna Canthin merkitys suomalaiselle tasa-arvolle vertaansa vailla. Keskustelun parasta antia omasta mielestäni olivat kuiten

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Lasten Keskuksen  vastikään ilmestynyt uutuus  Viidakosta kuuluu JUHUU...  on lastenkirja, jossa lapsi saa itse päättää tarinan suunnan. Omat kuusi- ja nelivuotiaat testaajani innostuivat ideasta heti, ja olemmekin lukeneet kirjan jo monella eri tavalla yhdessä.  Sylvie Misslinin  ja  Amandine Piun  alun perin ranskankielinen tarina kertoo Mirellasta ja Petjasta, ystävyksistä, jotka päättävät selvittää viidakosta raikaavan omituisen joikauksen alkuperän. Heti ensimmäiseltä aukeamalta lähtien lapsi saa valita, miten tarina etenee. Vaihtoehtoina on aina kaksi kuvakoodia, joihin liittyy pienet tapahtumakuvaukset. Tietyt valinnat kuljettavat Petjan ja Mirellan takaisin kotiin, jolloin viidakkoseikkailu alkaa alusta, mutta juhuu-äänen aiheuttajakin on kyllä selvitettävissä.  Alla olevassa kuvassa lapset ovat vaarassa joutua krokotiilin kitaan... Viidakosta kuuluu JUHUU...  on virkistävän erilainen lastenkirja. Voisi ku

Pekka Töpöhäntä ( Pelle Svanslös ,  Peter-No-Tail ) on yksi lempikissoistani. Onneksi lapsetkin tykkäävät Pekasta, sillä muuten en varmaan kehtaisi kantaa kotiin sylikaupalla Pekka Töpöhäntä -kirjoja kirppisreissuiltani. Löysin taannoin lastenkirppikseltä kolme mainiota Töpöhäntä-tarinaa, joissa kaikissa esiintyi erinäköinen Pekka. Tästä innostuneena päätin tehdä pienen vertailevan tutkimuksen Pekka Töpöhännästä eri vuosikymmeninä. Pekka Töpöhännän tarina  Pekka Töpöhännän luoneella  Gösta Knutssonilla  itsellään oli lapsena hännätön kissa. 1930-luvulla Knutsson alkoi pitää radiokuunnelmia, jotka olivat saaneet inspiraationsa tästä lapsuuden kissasta. Suositut kuunnelmat jatkoivat pian elämäänsä kirjasarjana, jota Knutsson julkaisi vuodesta 1939 aina vuoteen 1972 asti. Kirjat sijoittuivat Knutssonin kotikaupunkiin Uppsalaan ja Knutssonin ystävistä tuli kissahahmoja kirjojen sivuille. Knutsson itse oli Pekka Töpöhäntä ja hänen puolisonsa toimi esikuvana Maija Maitoparr

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Iso kiltti jätti  on lastenkirja, jota voisi kutsua myös sanalliseksi  elämykseksi .  Roald Dahl  käytti tuotannossaan niin omaperäistä ja värikästä kieltä, että hänen kirjoistaan on koottu sanastojakin. Suomentaja  Tuomas Nevanlinnaa  pyydettiin  vuonna 1989 kääntämään  Iso kiltti jätti ,  ja varsin pian suomentaja hoksasi, että kyseessä onkin vähän erilainen työ. Hän opetteli dahlmaisen metodin muunnella sanoja, minkä ansiosta syntyivät esimerkiksi  perskurkkana ,  kituriikkinen, hölövisio, nujero, heppupepokatti, pahnarääkkä  ja otsikossa mainittu  suurnamoiskuinen . Iso kiltti jätti  on paitsi elämyksellinen myös pelottava kirja. Iso kiltti jätti eli IKJ ei itse vahingoita ihmisiä, mutta hänen lajikumppaninsa mutustelevat  ihmisparsoja  mennen tullen. Jättiläiset on sangen inhorealistisesti nimetty:  Läskinlappaaja, Penskanpurija, Luunmurskaaja, Raatokaappi, Rasvasylki, Lastenlyttääjä, Pötsiklonkku, Verikorsto  ja  Teurasta

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Paula Norosen  Yökoulu-sarja on yksi niistä uusista ja helppolukuisista lastenkirjasarjoista, joita pienten alakoululaisten iloksi on alettu julkaista viime vuosina. Tänä syksynä sarjasta ilmestyi jo kolmas osa,  Yökoulu ja noidutut tossut , jossa prinsessa Lemukki (Lumikin katkeroitunut serkku) punoo kostoa kultaisten tossujen avulla. Paula Noronen kuuluu niihin kovasti ihailemiini lastenkirjailijoihin, jotka osaavat naurattaa sekä lapsia että aikuisia. Kikatin yhdessä esikoisen kanssa päähenkilöiden harrastuksille, joita ovat esimerkiksi irtokäsityökerho ja veriryhmäliikunta. Näin hassuja aktiviteetteja harrastavat yökoulua käyvät Paavo Zombinen ja Martta Vampyyri. Heitä ja muita yökoululaisia opettaa neiti Kammonen, jolla on eräänä muuten tavallisena kouluyönä oppilaille kimalteleva yllätys: laatikollinen kultaisia tossuja tuntemattomalta lähettäjältä.  Tossuja ei riitä kaikille, mikä aiheuttaa ensin pahaa mieltä, mutta os

Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Lasten tunnetaidot ovat asia, josta omassa lapsuudessani ei taidettu juurikaan puhua. Hyvä käytös ja siisteyskasvatus olivat tapetilla enemmän, kaveritaidot ja vaikeiden tunteiden käsittely vähemmän. Nyt tunnetaitoihin kiinnitetään onneksi huomiota.  Ympyräiset   on kotimainen kirjasarja, jossa opetetaan lapsille tärkeitä taitoja sympaattisten, Poutapilvessä asuvien eläinhahmojen avulla. Olen esitellyt sarjan kolme ensimmäistä osaa aikaisemmin, kannattaa käydä lukemassa! Tänä syksynä julkaistut kirjat käsittelevät kateutta, rauhoittumista ja kaveritaitoja.  Koala Karhu haluaa olla paras  -kirjassa Koala Karhu opettelee jakamaan huomiota ja pyytämään anteeksi. Poutapilvessä pidetään kevätjuhlien tiimoilta leikkimielinen pilvipatsaiden muovailukilpailu, jonka Koala Karhu ottaa vähän liian tosissaan. Kateellisena siitä, että muut osaavat tehdä hienoja pilvipatsaita, vaikka eivät olekaan niin taiteellisia kuin hän, Koala Kar