Aina välillä sitä törmää hauskoihin juttuihin vähän vahingossa.Otetaan esimerkiksi tämä Kanajengi-kirja, jonka saimme ystävältä.Se on ihan huippu!Ranskalaisten tekijöiden, Christian Joliboisin ja Christian Heinrichin, kuvakirja on aimo pläjäys huumoria ja hassuttelevaa kuvitusta. Kirja on jaettu neljään osaan, joissa jokaisessa seikkailee kekseliäs ja rohkea kana tai kukko. Ensimmäisessä tarinassa Helmi-niminen kana ei suostu munimaan vaan lähtee ennemmin tutkimaan merta. Tutkimusmatkallaan Helmi kohtaa seikkailun ja löytää puolisoksi romanttisen Kurkon. Heille syntyy lapsi, Hemmo, joka seikkailee kahdessa seuraavassa tarinassa. Hemmo lumoutuu tähdistä ja tutustuu avaruuden asukkaisiin. Hän myös onnistuu hankkimaan itselleen pikkusiskon vähän epätavallisilla konsteilla. Neljännessä tarinassa sisarukset selvittävät kadonneen auringon kohtaloa.Meillä lapset tykkäsivät tarinoista kovasti. Kunniamaininta loistavasta suomennoksesta: en osaa ranskaa, mutta voisin veikata, että nokkelia - ja…

Kirja saatu kustantajalta.Oletteko jo tutustuneet Pomenian huikeaan maailmaan? Tämähän on oikea ilmiö! Pomenian keksijä, satutaiteilija Petronella Grahn, on mielikuvituselänyt Pomeniassa jo omassa lapsuudessaan ja tutustuttanut myös omat lapsensa pomenialaisiin. Taikamaailman suuri seikkailu on ensimmäinen osa taikuutta tihkuvaa trilogiaa, mutta kirja itsessään on vain pieni osa Pomenian taikamaailmasta. Pomeniasta kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa tarkemmin osoitteessa pomenia.com, jos haluaa kokonaisvaltaisemman katsauksen ilmiön taustoihin. Me saimme trilogian ensimmäisen osan luettavaksemme arvostelukappaleena, ja lasten yksimielisellä päätöksellä Pomenia kiilasi iltasatukirjajonon etummaiseksi. Tästä on kiittäminen houkuttelevaa kansikuvitusta ja riittävästi uteliaisuutta ruokkivaa takakansitekstiä. Mitä meillä sitten kirjasta tykättiin? Hyvää! Pomenia ei lumonnut lapsia samalla tavalla kuin vaikkapa Harry Potterin velhomaailma, mutta tarina piti mukavasti imussaan ja viehät…

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Monipuolisen Tapani Baggen uusi lastendekkari kertoo nokkelasta Elsasta, joka alkaa selvittää varastetun polkupyörän tapausta. Ensimmäisestä asiakkaasta Elmeristä kehkeytyy hyvä ystävä, joten ehkäpä tapaamme Elmerin myös sarjan seuraavissa osissa!

Mukavasti etenevä tarina on melko perinteinen lastendekkari, jota maustaa Elsan painiharrastus ja sanavalmis asenne. Kansi on onnistuneen houkutteleva!Tokaluokkalaisen mietteitä kirjasta: "Oli tosi hyvä, ehdottomasti haluan lukea seuraavankin osan. Nimiä oli paljon, ja oli välillä vaikea muistaa, että kuka on kuka."

Kirja: Elsan etsivätoimisto - Polkupyörävarkaat
Teksti: Tapani Bagge
Kuvitus: Silja-Maria Wihersaari
Kustantaja: Karisto 2020

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Näyttelijä-kirjailija David Walliams on kirjoittanut monta sinänsä viihdyttävää mutta keskenään melko samantyyppistä lasten- ja nuortenkirjaa. Keskiyön jengi kertoo sairaalaan pitkäksi aikaa joutuneista lapsista, jotka saavat toisistaan ja huimista seikkailuistaan iloa ja tukea.

Kirja kerrotaan 12-vuotiaan Tomin näkökulmasta. Tom joutuu sairaalaan krikettionnettomuuden jälkeen ja huomaa pian viihtyvänsä omaperäisten lapsipotilaiden kanssa paljon paremmin kuin ankeassa sisäoppilaitoksessaan. Varsinkin kun hän saa selville, että muut lapset ovat perustaneet lasten toiveita toteuttavan jengin. Tom pääsee jengiin mukaan ja oppii samalla tärkeitä asioita ystävyydestä ja ennakkoluuloista.

Walliamsin kirjoista tulee vahvasti mieleen Roald Dahl. Molempien aikuishahmot ovat lastenkirjoille tyypillisesti usein hyvin piittaamattomia, jopa julmia, ja naisille annetaan aika kapea muotti. Walliams on saanut viime aikoina kritiikkiäLittle Britain -sarjan rasismista. …

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Harrastetaanko teillä ystäväkirjojen täyttämistä? Entä keppihevosia? Kenties molempia? Minerva Kustannukselta on nyt keväällä ilmestynyt niin ihastuttava kirja keppihevosharrastajille, että minäkin haluaisin alkaa harrastaa kyseistä lajia. Keppariystäväni-kirjaan saa nimittäin täyttää omien keppihevosten tietoja! Ah mitä ihanaa puuhastelua kaikille kepparitytöille ja -pojille! 
Kirjan ovat tehneet Vilma Virtanen ja Saija Leed, jotka molemmat ovat pitkän linjan keppihevosharrastajia ja taatusti tietävät, millaisia tietoja keppihevosista olisi hyvä saada tallennettua kirjan sivuille. Molemmat ovat aktiivisesti mukana Suomen Keppihevosharrastajat ry:ssä; Virtanen hallituksessa ja Leed virallisena näyttelytuomarina. 
Nyt siis keppihevoset kehiin ja tietoja täyttämään!

***
Kirja: Keppariystäväni Teksti: Vilma Virtanen ja Saija Leed Kuvat: Saija Leed
Kustantaja: Minerva Kustannus 2020

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Nyt on kymmenen pisteen kansikuva kirjassa! Herkulliset värit ja niin söpö koira, että sitä tekisi mieli rapsuttaa. Kansi innosti ekaluokkalaisen koirafanin tarttumaan kirjaan saman tien, ja myös tarina miellytti kovasti. Kuopus, jolla on aina ollut silmää kuvituksen yksityiskohdille, nautiskeli kirjan ennen kaikkea visuaalisena elämyksenä.
Doris on hellyttävä mopsi, joka on hyvin kiintynyt emäntäänsä. Kun se joutuu päiväksi koirahoitolaan, se pahoittaa mielensä muiden koirien tärkeistä (tai tärkeilevistä) touhuista - se kun viettää itse päivänsä lähinnä tassujaan tuijotellen tai emäntänsä sylissä rapsuteltavana. Lopulta sille kuitenkin selviää tärkeä opetus: se on seurakoira, ja sellaisena aivan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin!
***
Teksti: Anna Holmström-Degerman Suomennos: Tittamari Marttinen Kuvitus: Christel Rönns Kustantaja: Tammi 2020