Vilja Kainulainen / Karoliina Kurjenniemi / Kustannus Z 2023 Pinnan alla on 12-vuotiaan Vilja Kainulaisen esikoisteos. Huikean tarinan ja yllätyksellisen juonen perusteella uskallan väittää, ettei tämä jää selvästi lahjakkaan Kainulaisen ainoaksi kirjaksi. Kirjan alussa kerrotaan, miten neljättä luokkaa käyvän Ailan veli, Akseli, kuoli metsässä. Surun musertamat vanhemmat ovat kieltäneet Ailaa menemästä metsään, mutta pihalla loikkiva lakkipäinen pupu ja salaperäinen muistilappu houkuttelevat Ailan rajan yli. Hän valehtelee menevänsä yökylään kaverille, mutta meneekin juuri siihen kohtalokkaaseen paikkaan metsässä, jossa Akseli kuoli. Metsässä Ailalle tapahtuu outoja asioita, enkä oikeastaan ole aivan varma, mitä kirjan loppu tarkoitti, sillä se oli hyvin arvoituksellinen. Pidin Pinnan alla -kirjassa niin, niin monesta asiasta! Siitä, miten lukijaa puhuteltiin ja välillä ihan huvikseen harhautettiin. Miten kirjan läsnäolo pidettiin hauskasti mukana; Aila esimerkiksi kii

    Troll / suom. Mayu Saaritsa / Nemo 2023 / arvostelukappale Mestarietsivä Peppunen rakastuu on jo yhdestoista osa suosittua japanilaissarjaa, jonka pääosassa on piereskelevä, huippuälykäs takapuoli. Nimestään huolimatta uusin osa ei tihku romantiikkaa, vaan on aika perinteinen Peppus-mysteeri. Ensimmäisessä tarinassa selviää, miksi Peppunen punastelee Onnenkissan kahvilan uuden työntekijän, Bella Vadelman, läsnäollessa. Toisessa tarinassa Onnenkissan toinen tarjoilija, Tiuku, saa uhkauskirjeen, jonka lähettäjän Peppunen selvittää. Lyhyiden arvoitusten lisäksi kirjassa on edellisten osien tapaan aivopähkinöitä (tai oikeastaan -peppuja) lukijan ratkottavaksi. Omat lapseni eivät oikein innostuneet tästä uusimmasta osasta. Voi olla, että he ovat kasvaneet pöräyttelevän pyllyetsivän ohi tai sitten nämä mysteerit eivät olleet niin kiinnostavia kuin aiemmat. Luulenpa, että 5-7-vuotiaat saavat Mestarietsivä Peppusen seikkailuista eniten irti.     Katariina Kotila / kansi: Karin Niemi / Myl

  ...siis kirjapeli. Peliseikkailu, seikkailupeli, miten sitä nyt kutsuisi.  Sinä ja Viisikko aarresaarella (Tammi 1990) on Enid Blytonin alkuperäisteoksesta versioinut peliksi Mary Danby ja suomentanut Esa Mela . Muistan hämärästi "pelanneeni" ainakin jonkun tällaisen kirjan lapsena. Kirjassa kerrotaan melko uskollisesti Viisikko- sarjan ensimmäisen osan tapahtumista, mutta jujuna on se, että lukija päättää, miten edetään. Matkustavatko lapset autolla vai junalla Kirrin Bayhin? Haukotteleeko Anne seuraavaksi vai ei? Totteleeko Tim Paulia? Piilottavatko lapset lippaan sängyn alle? Vain toinen vaihtoehto on juonen kannalta oikea. Väärästäkin valinnasta pääsee takaisin oikealle reitille, mutta lukijaa kehotetaan kirjaamaan kontolleen yksi "punainen silakka" harhautetuksi joutumisesta. Näitä valintatilanteita tulee tarinan edetessä vastaan useasti, mikä on pidemmän päälle vähän työlästä, mutta jokin tässä pelillisen kirjan ideassa vetoaa minuun joka tapau

Enid Blyton 1961 / suom. Lea Karvonen / Tammi 1995 Viisikko salaperäisellä nummella on sarjan 16. osa ja ajoittuu serkusten huhtikuiseen lomaan, kuten edellinenkin lukemani Viisikko . Kirjan alussa lapset ovat poikkeuksellisesti erillään: Anne ja Pauli ratsastusleirillä ja Leo Dickin kanssa "poikien leirillä". Pauli olisi halunnut serkkupoikien kanssa samalle leirille, mutta "eiväthän pojat halua, että heillä on tyttöjä jaloissaan kaiken aikaa", Anne toteaa. Paulia harmittaa myös leirillä oleva Henrietta, joka Paulin tavoin haluaisi olla poika ja jota kaikki paitsi Pauli kutsuvat Henryksi. Paulin ja Henryn välillä on jatkuvaa kinaa ja pätemistä, ja Anne-parka on hätää kärsimässä. Onneksi myös Leo ja Dick saapuvat hevostilalle oman leirinsä loputtua, ja Viisikko pääsee taas seikkailemaan. "Ylös taisteloon! Senkin laiskamadot." -Leo Kuten Viisikoissa usein, tässäkin kirjassa kohdataan kaltoin kohdeltu romanilapsi, jota lapset säälivät. Niisku-ni

Enid Blyton 1945 / suom. Lea Karvonen / Tammi 1997 Viisikko ja salakuljettajat ajoittuu lasten pääsiäislomalle, joten päätin lukea sen pitkästä aikaa. Neljän serkun ja Tim-koiran on tarkoitus viettää loma Kirrin Bayssa Paulin kotona, mutta raju myrsky kahmaisee osan talon katosta ja tuhoaa vierashuoneen. Onneksi Peter-sedän tutkijakollega Lenoir kutsuu lapset luokseen Salakuljettajien luodolle pitämään seuraa poikapuolelleen Pikille. Ikävä kyllä Timiä ei kutsuta, koska herra Lenoir inhoaa koiria. Pauli ei tietenkään suostu lähtemään ilman Timiä, joten koira salakuljetetaan Salakuljettajien luodolle (hih). Salakuljettajien luoto on petollisten soiden ympäröimä syrjäinen paikka, eivätkä lapset pidä sen salamyhkäisestä ilmapiiristä. Kuuro palvelija Block vaikuttaa epäilyttävältä hiippaillessaan siellä täällä, ja herra Lenoir käyttäytyy välillä pelottavasti. (Lasten kannalta on kuitenkin kätevää, että talon isännällä on nenänpää, joka muuttuu valkoiseksi juuri ennen vihanpurkausta.) "

Enid Blyton / suom. Inkeri Pitkänen / Tammi 1989 SOS ja junanryöstäjät on Enid Blytonin SOS -sarjan neljäs osa. Salaseuralaiset eli Peter, Janet, Jack, Colin, George, Pamela ja Barbara onnistuvat estämään pahamaineisen rikolliskoplan ryöstöaikeet. "Toffeen imeskeleminen tuntuu aina kummasti selventävän ajatuksiani!" -Peter Jackin pikkusisko Susie, jonka kanssa salaseuralla on aina sukset ristissä, perustaa uhmakkaana oman salaseuran. Susie nimeää kerhon Verrattomaksi Viisikoksi Viisikko -kirjojen mukaan, mikä oli hauska yksityiskohta muuten aika tylsässä seikkailussa. Verraton Viisikko päättää jekuttaa SOSin jäseniä, mutta sattuman oikusta pilkka osuu Susien jengin omaan nilkkaan. Tuulesta temmattu juttu Tiggerin majalla nähdyistä rikollisista käykin toteen, ja pian seitsemän nokkelaa salaseuralaista ovat junavarkaiden jäljillä. Löydät kaikki Enid Blytonin seikkailukirjaesittelyt tunnisteella Enid Blyton! :)