Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Tuula Kallioniemen  tuoreessa lastenkirjassa  Neljä muskelisoturia  kerrotaan Antusta, joka haluaisi kovasti päästä neljänneksi muskelisoturiksi Käpsän, Rampon ja Erkin rinnalle Jossu-pomon johtamaan kaveriporukkaan. Anttua ei kuitenkaan huolita mukaan: - Miksi en pääse? Anttu on kysynyt. - Siksi, että sinä honotat. Ja siksi, että sinä olet dauni, Jossu on sanonut. Anttua harmittaa epäreilu kohtelu, mutta hän ei anna periksi. Hän vakoilee periskoopillaan lasten metsäleikkejä ja miettii, miten onnistuisi saamaan muiden hyväksynnän. Kuultuaan Jossun puhuvan urotöitä tehneistä sankareista, Anttu saa idean.  Mitä jos Anttukin suorittaa urotyön. Pääseekö hän silloin Jossun porukkaan? Mutta luettuaan erilaisista urotöistä Anttu lannistuu. Ei hänestä ole leijonan surmaajaksi tai ihmissyöjähevosten pyydystäjäksi. Yhden idean hän kuitenkin kirjasta saa: hän tarjoaa Jossulle kullanväriseksi spreijattua omenaa. Ele saa Jossun kuite

On olemassa kirppishaukkoja ja sitten tällaisia  kirppiskalkkunoita . (Nimitys tuli aikoinaan Whatsapp-viestittelystä mieheni kanssa, kun hehkutin jotain kirppislöytöäni ja haukkaemojin puuttuessa lätkäisin viestiin kuvan kalkkunasta.) Kierrän kirppareilla harvoin, vaikka Turussa onkin hyvä kirppistarjonta. Ja silloin, kun kirppikselle saan syystä tai toisesta päähäni lähteä, ostokseni ovat lähes poikkeuksetta lastenkirjoja. Kirppareilta ei kuitenkaan (enää) lähde mukaan mitä tahansa lastenkirjallisuutta, sillä kerrostalokolmioon ei vain mahdu määräänsä enempää lastenkirjoja, vaikka kuinka kävisi joka toinen viikko hakemassa lisähyllyjä Ikeasta.  Tässä joitakin viime aikoina tekemiäni ei-voi-jättää-ostamatta-kirppislöytöjä: Beatrix Potter : Petteri Kaniinin tarinat  (3 euroa, hyväkuntoinen, ollut hankintalistalla, ostettu  PikkuSiilistä ) Thornbjörn Egner : Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä  (3 euroa, hyväkuntoinen, ollut hankintalistalla, ostettu PikkuSiilistä)

Adalmiinan helmi ,  Zacharias Topeliuksen  ajaton tarina sydämen hyvyydestä, viehättää lapsia ja aikuisia vielä tänäkin päivänä, vaikka kertomus onkin peräisin vuodelta 1856. Vuonna 2012 tarina sai uuden, nykyaikaisemman suomennoksen, joka on miellyttävän selkeä mutta kuitenkin Topeliuksen tyylin mukainen. Adalmiina on prinsessa, joka kastejuhlassaan saa molemmilta haltijatarkummeiltaan lahjan. Punaiselta haltijattarelta hän saa helmen, joka takaa hänelle kauneutta, viisautta ja rikkautta yllin kyllin, kunhan helmi pysyy hänen kruunussaan. Sinisen haltijattaren lahja on nöyrä sydän, jonka Adalmiina saisi vain siinä tapauksessa, että menettäisi muut lahjansa.  Kaunis, kaunis on Adalmiinan helmi, mutta paljon kauniimpi on nöyrä sydän! Adalmiinasta kasvaa kaunis ja viisas nuori nainen, joka elää yltäkylläistä elämää. Ikävä kyllä hänestä tulee myös hyvin ylpeä ja kovasydäminen. Eräänä iltapäivänä Adalmiina karkaa linnan puutarhasta ja pysähtyy lepäämään vasta lö

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Tyttöjä ja naisia ympäri maailmaa, rohkeutta, kapinaa, vallankumouksellisuutta, asennetta, nerokkuutta, rakkautta, sinnikkyyttä...  Elena Favillin  ja  Francesca Cavallon   Iltasatuja kapinallisille tytöille  -kirjan aiheuttama maailmanlaajuinen buumi jatkuu. Postilaatikosta tipahti peräjälkeen kolme mahtavaa  Kustantamo S&S:n  uutuutta, jotka inspiroivat ja rohkaisevat lapsia uskomaan omiin kykyihinsä. Kuusivuotiaallamme suorastaan pyöri sukat jaloissa, kun hän sai käsiinsä  Iltasatuja kapinallisille tytöille 2  -kirjan , enkä yhtään ihmettele, sillä pelkästään kirjan kansi on niin houkutteleva, että tekisi mieli vähän lipaista. 1) Iltasatuja kapinallisille tytöille 2 Toisin kuin ensimmäisessä osassa,  Iltasatuja kapinallisille tytöille 2  sisältää myös lukijoilta tulleita tarinoita: saamme lukea esimerkiksi thaimaalaisesta  Sarinya Srisakulista , joka on New Yorkin palokunnan ensimmäinen naispelastaja. Ja  Lilian Bla

Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten . Sinikka Nopolan  ja  Tiina Nopolan  suositut lasten- ja nuortenkirjasarjat saivat heinäkuussa taas uudet osat.  Risto Räppääjästä  julkaistiin jo 18. ja  Heinähattu ja Vilttitossu  -sarjasta 17. romaani. Molemmat sarjat ovat koko perheen kirjasarjoja, jotka viihdyttävät niin lapsia kuin aikuisia. Risto Räppääjän helposti innostuva ja usein asioita väärin ymmärtävä hössöttäjätäti Rauha Räppääjä yhdistettynä samassa kerrostalossa asuvaan totiseen ja kirjaviisaaseen poikamieheen, Lennart Lindbergiin, muuttaa tavallisen perhearjen tilannekomiikan temmellyskentäksi. Myös Heinähatun ja Vilttitossun elämässä monet asiat tapahtuvat kommellusten ja väärinkäsitysten kautta. Tyttöjen vanhemmissa, Hannassa ja Matissa, on itse asiassa paljon yhteistä Rauhan ja Lennartin kanssa: Hannan mielikuvitus lähtee usein nopeaan laukkaan, kun taas Matti on taipuvainen etsimään vastauksia tieteestä. Risto Räppääjä ja juonikas Julia  -kirjassa

Adalmiinan helmi ,  Zacharias Topeliuksen  ajaton tarina sydämen hyvyydestä, viehättää lapsia ja aikuisia vielä tänäkin päivänä, vaikka kertomus onkin peräisin vuodelta 1856. Vuonna 2012 tarina sai uuden, nykyaikaisemman suomennoksen, joka on miellyttävän selkeä mutta kuitenkin Topeliuksen tyylin mukainen. Adalmiina on prinsessa, joka kastejuhlassaan saa molemmilta haltijatarkummeiltaan lahjan. Punaiselta haltijattarelta hän saa helmen, joka takaa hänelle kauneutta, viisautta ja rikkautta yllin kyllin, kunhan helmi pysyy hänen kruunussaan. Sinisen haltijattaren lahja on nöyrä sydän, jonka Adalmiina saisi vain siinä tapauksessa, että menettäisi muut lahjansa.  Kaunis, kaunis on Adalmiinan helmi, mutta paljon kauniimpi on nöyrä sydän! Adalmiinasta kasvaa kaunis ja viisas nuori nainen, joka elää yltäkylläistä elämää. Ikävä kyllä hänestä tulee myös hyvin ylpeä ja kovasydäminen. Eräänä iltapäivänä Adalmiina karkaa linnan puutarhasta ja pysähtyy lepäämään vasta löydettyää

Tuoteyhteistyö Satukustannuksen kanssa . Ajatella, että tässäkin perheessä on jo esikoululainen. Tulee taas mieleen se sanonta, jota mietin vauva-arjen pimeimpinä marraskuina:  päivät pitkiä, vuodet lyhyitä . Heinäkuun viimeisenä päivänä esikoiselta irtosi ensimmäinen maitohammas, ja parin viikon päästä hän astelee reppu selässä eskariin. Pieni iso tyttö. Vanhin lapsemme on kuitenkin niin valmis eskarilainen kuin olla voi. Hän odottaa innoissaan tulevaa vuotta ja ennen kaikkea  tehtäviä , sillä kirjainten ja numeroiden kanssa puuhastelu on yksi hänen lempiajanviettotapojaan. Jos hän ei väkerrä tehtäväkirjojen parissa, hän ideoi erilaisia kirjain- ja numeropelejä itse muistivihkoihin. Hän kertoi taannoin isovanhemmilleenkin uudesta harrastuksestaan, joka liittyy kirjainten oikeaoppisen mallin arvioimiseen sydämillä ja kolmioilla. Minäkin olen tulevasta vuodesta aika täpinöissäni. Itse as