Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Olen kirjoittanut WSOY:n Lukupalat-sarjasta jo useamman kerran. Meillä nimittäin tykätään näistä helppolukuisista kirjoista kovasti. Sain alkuvuodesta taas uusia Lukupaloja luettavaksi, ja niiden myötä päätin listata syyt, minkä vuoksi kyseessä on mielestäni yksi kivoimmista lastenkirjasarjoista tällä hetkellä: 1. Kirjat ovat ajan hermolla Oli kyseessä sitten alakouluikäisen Lätkä-Laurin jäkisturnaus tai eskaria käyvän Julian koirarakkaus, Lukupalat kuvaa tämän päivän lasten elämää. 2. Kirjoja kirjoittavat kotimaiset kärkinimet Roope Lipasti, Miina Supinen, Tuutikki Tolonen, Magdalena Hai  ja monet muut huippukirjoittajat houkuttelevat taitavalla kerronnallaan lapsia kirjojen pariin. Tämä vahvistaa ajatustani siitä, että suomalaiset (lasten)kirjailijat tekevät hartiavoimin töitä edistääkseen lasten lukutaitoa. 3. Kuvitus on värikästä ja kiinnostavaa Jokaisen Lukupalan kuvitus täydentää hienosti tarinaa ja o

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Oi sitä onnen hetkeä, kun sain käsiini painotuoreen  Hiiri mittaa maailmaa  -runokirjan. Kyseessä on iki-ihanan  Hannele Huovin  kokoelmateos, johon on kerätty luovuutta ja iloa tulvillaan olevia runoja ja loruja peräti neljältä vuosikymmeneltä.  Huovi täyttää 70 vuotta 19.3., minkä vuoksi hänen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa  Soili Perkiö  järjesti maaliskuun alun kirjajulkkareiden yhteyteen hauskan  flash mobin.  Tarkoituksena oli yllättää Hannele tämän tuotannosta tehdyillä lauluilla.   Tarina ei kerro, onnistuiko Soilin suunnitelma, toivottavasti! Hannele Huovi on saanut uransa aikana huikaisevan määrän palkintoja, muun muassa Arvid Lydecken -, Topelius-, Eino Leino - ja Tirlittan-palkinnot. Hänet on palkittu myös Anni Swan - ja Pro Finlandia -mitaleilla. Erilaisia palkintoehdokkuuksiakin on aivan käsittämätön määrä, ja Huovi on saanut myös Emma-palkinnon vuoden lastenlevyksi valitusta  Muumiperheen lauluretkestä.

Molemmat lapseni ovat täysin hurahtaneet  Enid Blytonin   Viisikko -sarjaan. Rakastin sarjaa itsekin lapsena, mutta nyt aikuisena, kun ilta toisensa jälkeen luen Leon, Dickin, Annen, Paulin ja Tim-koiran seikkailuja ääneen, kirjailijan tapa toistaa itseään alkaa vähän, kröhöm, turhauttaa. Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi lapset haluavat palata yhä uudelleen Kirrinin maisemiin, sillä tutut tapahtumapaikat, kaavamaisesti toistuvat rikokset ja serkusten hyväntuulinen naljailu tuovat pienille lapsille tärkeää tuttuuden tunnetta. Viisikoissa on myös aina takuuvarmasti onnellinen loppu. Tein yhdessä eskarilaisen kanssa leikkimielisen Viisikko-bingon, jota kannattaa kokeilla ainakin siinä vaiheessa, jos tulee luettua useampi kuin yksi Viisikko. Ps. Jos Viisikko-kirjat eivät ole ennestään tuttuja, niin ei hätää: bingo toimii myös näppäränä joka ikisen Viisikko-kirjan juonitiivistelmänä! Lue myös: Viisikko karkuteillä