Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Kariston helppolukuinen  Kirjakärpänen -sarja on kasvanut kahdella uutuudella:  Taneli ja FC Mörlökit  sekä  Jenni ja punainen poni . Kirjat on suunnattu erityisesti lukutaipaleensa alussa oleville nuorille lukijoille, mutta veikkaisin, että varsinkin  Taneli ja FC Mörlökit  tempaa mukaansa isommatkin koululaiset. Petja Lähteen  kirjoittama ja  Roosa Hepomäen  kuvittama futisaiheinen tarina sijoittuu osittain avaruuteen. Avaruuden ilkeät mörlökit kiusaavat arkoja superpalloja. Jos superpallot häviävät, mörlökit aikovat puhkaista ne. Samaan aikaan jalkapalloa rakastava 8-vuotias Taneli potkii palloa puistossa ja huutaa innoissaan: Minä olen universumin paras futaaja! Superpallot kuulevat Tanelin julistuksen ja laskeutuvat toiveikkaina avaruusaluksellaan Tanelin luo: voisiko Taneli auttaa niitä päihittämään mörlökit? Tykkäsin kovasti kirjan tarjoamasta seikkailusta, jossa päähenkilön rohkeus ja neuvokkuus auttoivat

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Maria Kangaskortetin  kirja  Ruutuvapaata – Puuhaa leikki-ikäisille  on saanut minut pauloihinsa. Kuljen kirja kädessä lasten perässä ja hihkun innosta: hei, kokeillaanko tällaista? Kuulkaa, huvittaisko teitä... ...ja lapsiahan huvittaa! (Ainakin toista.) Ulkoleikkien ykköshitti on ollut  Pullollinen luontoa , jossa lapsi kerää tyhjään muovipulloon kerroksittain esimerkiksi pikkukiviä, multaa ja ruohoa. (Meillä tosin kerroksittain vaihtui "sikin sokin" -menetelmään, molempi parempi!) Sisällä olemme ehtineet kokeilemaan muun muassa  Leikkaamisharjoitusta , jossa lapsi leikkaa paperille piirrettyjä viivoja pitkin (vaikeustasoa on helppo muunnella lapsentasoisesti) ja  Tarrajonoa , jossa lapsi saa asetella paperille piirretylle viivalle tarroja. Jälkimmäinen leikki vaihtui meillä kyllä nopeasti tarra-asuntojen tekemiseksi: lapsi pisti tarrahahmojaan asumaan erilaisiin paperille piirrettyihin neliöihin ja ympyröihin. Äi

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Veera Salmi  osaa yllättää. Supersuosittua  Puluboi ja Poni  -sarjaa kirjoittanut Salmi julkaisi tänä keväänä lastenkirjan  Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet.  Kyseessä on yksi kauneimmista ja haikeimmista kuvakirjoista, joita olen lukenut pitkään aikaan. Kirjaan tarttuessani olin varautunut puluboimaiseen tykitykseen, mutta sainkin jotain aivan muuta ja liikutuin lukiessani kyyneliin asti. Sieltä saivat päivän pulla-annoksen sellaiset linnut, joiden unelmista ei ollut tullut totta. Sorsa Aaltonen pelkää lentämistä, mutta unissaan se on varsinainen huimapää. Se pelkää lääkäreitä, vaikka muut linnut selittävät pullajonossa aina tohkeissaan omista vaivoistaan ja leikkauksistaan. Se haaveilee etelänmatkoista ja käy sunnuntaisin vakoilemassa joutsenten tanssia, ulkopuolisena ja masentuneena. Kun Sorsa Aaltonen viimein uskaltautuu lääkäriin, se saa kuulla varsin yllättäviä uutisia: sillä on lentämisen oireet! Diagnoosin saatuaan

Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so