Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Viikon kirja: Prinsessa Rämäpään talvitaika

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Tämän viikon kirjaksi valikoitui saman tien lasten suosioon singahtanut Elina HirvosenPrinsessa Rämäpään talvitaika. Sain kirjan arvostelukappaleena Tammelta ja ensiksi ajattelin säästää kirjan joululahjaksi. Mutta enhän minä sitten malttanut, sen verran hauskan ensivaikutelman kirja antoi, kun sitä ensin itsekseni selailin. Luin kirjan tytöille ensimmäisen kerran viime viikolla iltasaduksi ja sainkin lukea sen heti kaksi kertaa peräkkäin, sen verran riemukkaan vastaanoton se sai.

Elina Hirvonen, joka on kirjoittanut muun muassa upean ja ajatuksia herättävän Kun aika loppuu -romaanin, on julkaissut jo kaksi lastenkirjaa. Ensimmäinen lastenkirja, Näkymätön, on herkkä ja koskettava kirja leikki-ikäisen lapsen surusta, kun häntä ei oteta päiväkodissa leikkiin mukaan. Tämä nyt Viikon kirjana oleva Prinsessa Rämäpään talvitaika puolestaan on hauska ja terävänäköinen kuvaus tuikitavallisesta arkisesta hetkestä - pukemisesta ja pihalle men…

Joulunodotus alkaa: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Blogissa on vietetty tällä viikolla epävirallista Nopola-viikkoa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan kunniaksi. On aina mahtavaa, kun valkokankaalle saadaan kotimaisia lastenelokuvia!

Tänään Lue meille äitikulta -blogissa vietetään myös joulunavajaisia. Esittelen Nopoloiden hauskan joulukirjauutuuden, Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö. Joulukirjaesittelyjä on luvassa tihenevään tahtiin mitä lähemmäs jouluaattoa päästään, ja jouluaiheisia kirja-arvontoja on tulossa myös! Pysykää siis kuulolla. :)

Mutta nyt siihen kirjaan. Tarina alkaa, kun Vilttitossu näkee kadulla pakettiauton, johon naapuruston väki kantaa sylikaupalla leluja. Hänelle selviää, että varattomien kotien lapsille kerätään lahjoja. Vilttitossu, jota ei varsinaisesti tunneta epäitsekkyydestään, päättää naamioitua köyhäksi lapseksi. Hän ripustaa kaulaansa pahvikyltin, jossa lukee:

"KÖYHÄ LASPI. ANNA HETI LELUJA."

Ikävä kyllä Vilttitossu…

Viikon kirja: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Kuva
Viikonloppuna ensi-iltansa saavan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan kunniaksi julkaisen tällä viikolla Sinikka ja Tiina Nopolan tuotantoa juhlistavia postauksia. Viikon kirjakin on täten Nopoloiden käsialaa.

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, johon tuo uusi Heinis-leffakin perustuu, kertoo Kattilakosken perheen mökkilomasta. Hanna-äiti on saanut pienen perinnön ja vuokrannut tyylikkään huvilan, Villa Commodorin. Samoihin aikoihin konstaapeli Rillirouskua lykästää konstaapelien kevätriehassa: hän on voittanut viikon loman Villa Myssyyn. Hetken emmittyään hän päättää ottaa Isonavan reissukaverikseen, ja yhdessä konstaapelit hykertelevät pääsevänsä viikoksi eroon Kattilakosken perheestä. Toisin kuitenkin käy, ja konstaapelit huomaavat kauhukseen joutuneensa Kattilakoskien mökkinaapureiksi! Hädissään he päätyvät esittämään taiteellisia Rubensin veljeksiä hämätäkseen naapureitaan.

Hannaan konstaapelien huijaus menee täydestä, mutta muut perhe…

Finlandia-ehdokas: Avain hukassa

Kuva
Sanna Manderin
AVAIN HUKASSA on tarina yhden kerrostalon erilaisista asukkaista.

Kirja alkaa lapsia kutkuttavalla mysteerillä: kirjan kertoja on hukannut avaimensa! Hän pyytää lukijaa auttamaan, ja samalla päästään kurkistamaan, millaisia asukkaita talossa asuu. Alla muutamia minun ja lasten lempparityyppejä:

Barbarossa on hyvin järjestelmällinen, hän aakkostaa ajatuksensakin. Barbarossan seinällä on varsinkin aikuista lukijaa naurattavia muistilappuja ja hyllyiltä löytyy erilaisia säilytysratkaisuja esimerkiksi varpaankynsille.

Entä sitten Erkki, joka trollaa netissä ja pistäisi yksisarviset lihoiksi? Molempia lapsia mietityttää Erkin pään päälle kohonnut tummanpuhuva myrskypilvi. Mitähän kurjaa Erkille on tapahtunut, kun hän on sortunut nettivihaan?

Teini-ikäinen Kuivalaisen Jimi ei tykkää nimestään ja ottaisi mielellään vähän jotain rokimpaa tilalle. Pirukakkarainen olisi Jimin mieleen.

Ihanan vaaleanpunaisesta yksiöstä löytyy nuudelia kokkaileva prinsessa, joka halusi muu…

Viikon kirja: Se pikkuinen Lotta

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Pukarikadulla asuu omapäinen viisivuotias, Lotta Nykänen. Hän on perheensä kuopus, joka herää eräänä aamuna hyvin kiukkuisena. Hän päättää muuttaa pois kotoa ja saa ystävälliseltä naapurin tädiltä, rouva Vuoriselta, luvan asettua asumaan tämän piharakennuksen ullakolle. Lotan suureksi iloksi ullakolta löytyy nukensänky, pieni kahvikalusto ja kaunis nukke, Viola Linnea. Lotta on tyytyväinen: nyt hän voi keskittyä taloudenpitoon niin kuin äitikin. Vuorisen tädin lähtiessä omaan kotiinsa Lotta huikkaa rehvakkaasti:

- Jos näet Nykäsiä, niin sano, että minä asun nyt omassa talossa enkä ikinä tule kotiin.

Lotan perhe tulee vierailemaan Lotan uudessa kodissa, mutta Lotta tekee heille selväksi, ettei ole tulossa takaisin kotiin, ei edes päivälliselle, sillä hän saa ruokaa Vuorisen tädiltä.

Sitten alkaa hämärtää. Pimeä saapuu ullakolle aika yllättäen, ja vaikka Lotta sanookin rakkaalle pehmolelulleen, ettei häntä yhtään pelota, niin hän my…

Iltasatuja kapinallisille tytöille

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Iltasatuja kapinallisille tytöille -huuma on saavuttanut myös Lue meille äitikulta -blogin. Miten tärkeä kirja! Sain oman kappaleeni Kustantamo S&S:ltä arvostelua varten tällä viikolla ja olen kirjasta hyvin inspiroitunut. Aion kääriä tämän kirjan pakettiin ja antaa sen jouluaattona yhteiseksi lahjaksi molemmille tytöilleni, joille toivon sydämeni pohjasta rohkeutta kulkea omia polkujaan.

Mikä tekee Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta niin erityisen? Alla 10 syytä:

1.  Kirjassa on sata tarinaa, jotka kaikki ovat tosia.
2. Tarinat keskittyvät naisiin. Rohkeisiin, älykkäisiin, lannistumattomiin, luoviin, nerokkaisiin, urheilullisiin, uteliaisiin, vahvoihin ja sinnikkäisiin naisiin.
3. Kirja tarjoaa hyviä esikuvia ja myönteisiä roolimalleja. Se rohkaisee tekemään valintoja sen mukaan, mitä itse haluaa, eikä sen mukaan, mitä muut haluavat.
4. Tämä kirja keräsi joukkorahoituskampanjalla yli miljoona dollaria yli 70 maasta, mikä …

Viikon kirja: Muumipeikon luminen aamu

Kuva
Viikon kirja on tällä kertaa Lasten Parhaat Kirjat -sarjaan kuuluva Muumipeikon luminen aamu. Kyseessä on parin euron pihakirppislöytö muutaman vuoden takaa ja yksi molempien lasten kestosuosikeista.

Muumithan nukkuvat talviunta, ja tämäkin kaunis talvipäivä Muumilaaksossa valkenee ensin hiljaisena ja rauhallisena. Muumipeikko kuitenkin herää palellen ja tajuaa, että tuli on sammunut. Polttopuut ovat lopussa myös kellarista, joten Muumipeikko sujauttaa sukset jalkaansa ja lähtee tarpomaan vuorenrinteellä sijaitsevaa halkovajaa kohti. Sillä välin Nipsukin herää kylmyyteen ja kun ei löydä Muumipeikkoa mistään, lähtee hiihtämään tämän perään.

Halkojen saaminen Muumitalon kellariin jyrkän vuoren huipulta ei ole mikään helppo homma, varsinkaan kun Muumipeikko keksii uhkarohkean suunnitelman kuljettaa iso halkokuorma kellariin yhdellä reissulla. Siinä rytäkässä jää Muumipeikon ja Nipsun perään lähtenyt Pikku Myykin jalkoihin. Lopulta kuitenkin polttopuut saadaan kuin saadaankin…

Saaga, Turun pääkirjaston ihana satumaailma

Kuva
- Äiti, voidaanko me mennä tänään kirjastoon? Tuo kysymys lausutaan meillä nykyään harva se päivä. Aivan joka päivä tai edes joka viikko emme kirjastoon ehdi, mutta usein kuitenkin, ja voi että miten me rakastammekaan omaa lähikirjastoamme, Turun pääkirjastoa Linnankadulla.

Itse olen ollut kirjaston palvelujen suurkuluttaja lapsesta lähtien, joten totta kai olen aivan superiloinen siitä, että omat lapsenikin nauttivat kirjastossa käymisestä. Aloin tässä oikein pohtia, että mikähän mahtaa olla se kirjaston suurin vetonaula leikki-ikäisten mielestä ja uskon osuvani ainakin aika lähelle totuutta väittäessäni, että lapset rakastavat kirjastokäyntiin kuuluvaa valinnanvapautta. Hyllytolkulla kirjoja - ja ihan minkä tahansa niistä saa viedä halutessaan kotiin!

Kirjastossa lapsille syntyy myös eräänlainen illuusio liikkumisen vapaudesta. Vaikka pidänkin lapsiani - varsinkin kolmevuotiasta - tarkasti silmällä kirjastossa, saavat he kuitenkin liikkua kirjaston lastenosastolla itsenä…