Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Pekka Töpöhäntä eri vuosikymmeninä – mikä on sinun suosikki-Pekkasi?

Kuva
Pekka Töpöhäntä (Pelle SvanslösPeter-No-Tail) on yksi lempikissoistani. Onneksi lapsetkin tykkäävät Pekasta, sillä muuten en varmaan kehtaisi kantaa kotiin sylikaupalla Pekka Töpöhäntä -kirjoja kirppisreissuiltani. Löysin taannoin lastenkirppikseltä kolme mainiota Töpöhäntä-tarinaa, joissa kaikissa esiintyi erinäköinen Pekka. Tästä innostuneena päätin tehdä pienen vertailevan tutkimuksen Pekka Töpöhännästä eri vuosikymmeninä. Pekka Töpöhännän tarina  Pekka Töpöhännän luoneella Gösta Knutssonilla itsellään oli lapsena hännätön kissa. 1930-luvulla Knutsson alkoi pitää radiokuunnelmia, jotka olivat saaneet inspiraationsa tästä lapsuuden kissasta. Suositut kuunnelmat jatkoivat pian elämäänsä kirjasarjana, jota Knutsson julkaisi vuodesta 1939 aina vuoteen 1972 asti. Kirjat sijoittuivat Knutssonin kotikaupunkiin Uppsalaan ja Knutssonin ystävistä tuli kissahahmoja kirjojen sivuille. Knutsson itse oli Pekka Töpöhäntä ja hänen puolisonsa toimi esikuvana Maija Maitoparralle, Pekan puolisolle.…

Roald Dahlin Iso kiltti jätti on suurnamoiskuinen seikkailu

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Iso kiltti jätti on lastenkirja, jota voisi kutsua myös sanalliseksi elämykseksi. Roald Dahl käytti tuotannossaan niin omaperäistä ja värikästä kieltä, että hänen kirjoistaan on koottu sanastojakin. Suomentaja Tuomas Nevanlinnaa pyydettiin vuonna 1989 kääntämään Iso kiltti jättija varsin pian suomentaja hoksasi, että kyseessä onkin vähän erilainen työ. Hän opetteli dahlmaisen metodin muunnella sanoja, minkä ansiosta syntyivät esimerkiksi perskurkkanakituriikkinen, hölövisio, nujero, heppupepokatti, pahnarääkkä ja otsikossa mainittu suurnamoiskuinen. Iso kiltti jätti on paitsi elämyksellinen myös pelottava kirja. Iso kiltti jätti eli IKJ ei itse vahingoita ihmisiä, mutta hänen lajikumppaninsa mutustelevat ihmisparsoja mennen tullen. Jättiläiset on sangen inhorealistisesti nimetty: Läskinlappaaja, Penskanpurija, Luunmurskaaja, Raatokaappi, Rasvasylki, Lastenlyttääjä, Pötsiklonkku, Verikorsto ja Teurastaja. IKJ ei myöskään säästele sanojaan kuva…

Yökoulu ja noidutut tossut – helppolukuinen ja hirvittävän hauska

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Paula Norosen Yökoulu-sarja on yksi niistä uusista ja helppolukuisista lastenkirjasarjoista, joita pienten alakoululaisten iloksi on alettu julkaista viime vuosina. Tänä syksynä sarjasta ilmestyi jo kolmas osa, Yökoulu ja noidutut tossut, jossa prinsessa Lemukki (Lumikin katkeroitunut serkku) punoo kostoa kultaisten tossujen avulla. Paula Noronen kuuluu niihin kovasti ihailemiini lastenkirjailijoihin, jotka osaavat naurattaa sekä lapsia että aikuisia. Kikatin yhdessä esikoisen kanssa päähenkilöiden harrastuksille, joita ovat esimerkiksi irtokäsityökerho ja veriryhmäliikunta. Näin hassuja aktiviteetteja harrastavat yökoulua käyvät Paavo Zombinen ja Martta Vampyyri. Heitä ja muita yökoululaisia opettaa neiti Kammonen, jolla on eräänä muuten tavallisena kouluyönä oppilaille kimalteleva yllätys: laatikollinen kultaisia tossuja tuntemattomalta lähettäjältä.  Tossuja ei riitä kaikille, mikä aiheuttaa ensin pahaa mieltä, mutta osoittautuu lopulta onnen…

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytärodotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan Ronjaa, ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin Ronja ryövärintyttärestä. Astrid Lindgrenin klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli niiden jalkojen rahinan ja …

Kateus, kaveritaidot ja rauhoittuminen – Ympyräiset-sarjassa uusia osia!

Kuva
Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Lasten tunnetaidot ovat asia, josta omassa lapsuudessani ei taidettu juurikaan puhua. Hyvä käytös ja siisteyskasvatus olivat tapetilla enemmän, kaveritaidot ja vaikeiden tunteiden käsittely vähemmän. Nyt tunnetaitoihin kiinnitetään onneksi huomiota. Ympyräiseton kotimainen kirjasarja, jossa opetetaan lapsille tärkeitä taitoja sympaattisten, Poutapilvessä asuvien eläinhahmojen avulla. Olen esitellyt sarjan kolme ensimmäistä osaa aikaisemmin, kannattaa käydä lukemassa! Tänä syksynä julkaistut kirjat käsittelevät kateutta, rauhoittumista ja kaveritaitoja.  Koala Karhu haluaa olla paras -kirjassa Koala Karhu opettelee jakamaan huomiota ja pyytämään anteeksi. Poutapilvessä pidetään kevätjuhlien tiimoilta leikkimielinen pilvipatsaiden muovailukilpailu, jonka Koala Karhu ottaa vähän liian tosissaan. Kateellisena siitä, että muut osaavat tehdä hienoja pilvipatsaita, vaikka eivät olekaan niin taiteellisia kuin hän, Koala Karhu hiipii yöllä rikkomaan mui…

Viikon kirja: Jali ja suklaatehdas

Kuva
Roald Dahl nousi esikoisen suosioon mustan huumorin sävyttämillä riimeillään kirjassa Elukat. Löydettyäni kirpparilta Jali ja suklaatehdas -kirjan, olisin voinut lyödä vaikka vetoa sen puolesta, että kirjasta tulee meillä hitti.  Ja tulihan siitä. Dahlin liioitteleva ja ilkikurinen huumori yhdistettynä lasten lempiasiaan – herkkuihin – teki kirjasta mahtavan lukuelämyksen. Itse arvostin kirjan "lopussa kiitos seisoo" -palkitsevuutta ja Dahlin kärsivällistä tapaa kuljettaa juonta eteenpäin. Jalin perheen köyhyyttä ja surkeita elinoloja kuvailtiin yksityiskohtaisesti mutta tarpeeksi lapsentasoisesti, ja myös Jalin pääsyä suklaatehtaaseen sai jännittää hyvän tovin. (Ja voi sitä riemua, kun Jalin levystä lopulta paljastui kultainen lippu!) Jos Jalin tarina ei ole teille tuttu, tässä juoni lyhykäisesti: Omalaatuinen herra Villi Vonkka hätkähdyttää koko maailmaa kutsumalla salaperäiseen suklaatehtaaseensa viisi onnekasta lasta vanhempineen. Tehdas oli pitkään suljettuna, sillä yri…

Pojatkin saivat omansa: Rohkeiden poikien kirja

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Kun kuulin, että nyt myös pojille on kirjoitettu oma kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille -hengen mukaisesti, olin sekä ilahtunut että rehellisesti sanottuna vähän ärsyyntynyt. Miksikö ärsyyntynyt? Varmaan siksi, että aika lailla kaikki koulussa lukemani historiankirjat ovat olleet "rohkeiden poikien kirjoja". Tyttöjen ääni on alkanut kuulua vasta viime aikoina. Vasta nyt, 2010-luvulla, maailma on kunnolla herännyt kertomaan niistä lukuisista rohkeista ja älykkäistä tytöistä ja naisista, joita on aina ollut olemassa. Ja kun tytöistä julkaistiin lyhyen ajan sisällä useampi kirja, alkoi sieltä täältä kuulua soraääniä: entä pojat! Koska pojat saavat oman kirjansa? Pojilla on aina ollut omat kirjansa, on mieleni tehnyt vastata.  Mutta kuten sanoin, olin toisaalta myös ilahtunut. No miksikö ilahtunut? Siksi, että tunnen ihania pieniä poikia, rohkeita ja omanlaisiaan, joille on tärkeää lukea tarinoita sellaisista pojista ja miehistä, jot…

Viikon kirja: Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä

Kuva
Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä on yksi viime aikojen kirpparilöytöjäni. Thorbjorn Egnerin 1950-luvulla kirjoittama klassikkosatu kertoo ystävyydestä, rohkeudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Vaikka kirja on vanha, on siitä tehty elokuva suht hiljattain vuonna 2016. Emme ole vielä katsoneet tuota leffaa, mutta ehdottomasti aiomme tutustua siihen vielä tänä syksynä! Myökki-Pyökki-metsässä asuu värikäs joukko eläimiä, jotka käyttäytyvät hyvin ihmismäisesti: kulkevat kahdella jalalla ja käyttävät vaatteita. Pienemmät eläimet joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan, etteivät tule syödyksi. Erityisen vaarallinen on Mikko Repolainen, joka havittelee suupalaa milloin Hyppelihiirestä, milloin tämän ystävistä. Pienten lukijoiden iloksi Repolainen saa kuitenkin aina pitkän nenän. Välillä hän nukahtaa saalista väijyessään, välillä joutuu ovelan leipuri-Jänöliinin ja tämän oppipojan höynäyttämäksi.  Kun Samuli Siili yrittää syödä Mummeli Metsähiiren, tämän lapsenlapsi Martti Metsähiiri he…