Olen tainnut mainita tämän ennenkin, mutta arvaatteko mitkä ovat tämän bloggaajan "hullut päivät"? Lastenkirjojen alennusmyynnit! Vaikka joudumme jo nyt säilyttämään tusinoittain lastenkirjoja kaapissa, koska lastenhuoneen kirjahylly ei pysy hankintojeni tahdissa, olen täysin vietävissä, kun näen lastenkirjoja hyvässä tarjouksessa. Ja hyvällä tarkoitan tietenkin sitä, että niitä oikeasti saa ostettua pikkurahalla. Viime viikolla vaivuin hurmokseen Akateemisessa kirjakaupassa. Iso hyllyllinen sekä kotimaisia että käännettyjä lastenkirjoja kaksi euroa kappale! Valikoin huolella ja hartaudella luettavaa molemmille lapsille, ja aivan kuten arvelinkin,  Annika Eräpuron  kirjoittama Hili & Ola ja mahdoton Mauri  aiheutti lapsissa akuutin naurureaktion. Kirja on itse asiassa niin hauska, etten tajua miksei sarja ole ollut enemmän esillä. Vai olenkohan itse vain missannut s

Olipa kerran kolmevuotias, joka oli pelännyt päiväkodin unihetkellä luettua tarinaa niin, että oli nyyhkyttänyt hiljaa itsekseen sängyssään, kunnes hoitaja oli tullut viereen lohduttamaan. Koska minä olen tuon kyseisen kolmevuotiaan äiti, minua alkoi tietysti tavattomasti kiinnostaa, että millainen satu oli saanut pelotettua kuopuksen kyyneliin. Kyseessä on  Sebastian Lybeckin   Latte-siili ja Vesikivi , seikkailukirja, jossa urhoollinen siili lähtee uhkarohkealle matkalle estääkseen rakasta Kotimetsäänsä kuivumasta. Vähän niin kuin rakastamani Lea Pennasen   Pikku siili , mutta (minun mielestäni) K7-materiaalilla höystettynä. Mielenkiintoinen valinta leikki-ikäisten päiväunisaduksi, sillä kirjassa maalaillaan melko väkivaltaisia skenaarioita. Vähän väliä vahvemmat eläimet nimittäin uhkaavat repiä pienempiään kappaleiksi tai vääntää toisilta eläimiltä niskat nurin:   "Mi

Turussa mitattiin tänään tämän kesän  helle-ennätys , yli 32 astetta! Onneksi toimistolla on ilmastointi, muuten olisi työnteko käynyt aika tukalaksi. Viikon kirjojen kanssa on ollut parin viikon (kesä- ja sairastelu)tauko, mutta nyt on pakko nostaa Viikon kirjaksi  Sinikka Nopolan  ja  Tiina Nopolan  vuonna 2007 julkaistu  Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö . Siinä on nimittäin sellainen kirja, joka sopii kesäpäiviin kuin strösseli pehmikseen. Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö  -kirja alkaa katastrofilla: Riston ja Rauhan alakerran naapuri, Lennart Lindberg, syö vahingossa Räppääjien viimeisen keksijäätelötötterön. Ristolle ei kelpaa mikään muu jäätelö ja hän lähestulkoon menettää elämänhalunsa, kun käy ilmi, että keksijäätelötötteröiden valmistus on lopetettu koko Euroopassa. Pian Risto, Nelli, Rauha ja Lennart lähtevät junalla kohti Höljäkkää, jossa huhujen mukaan on vielä muu

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Löytyykö teiltä keppariharrastajia? Heppakirjakonkarit  Merja  ja  Marvi Jalo  ovat tarttuneet supersuosittuun keppihevosharrastukseen kokonaisella uudella  Onnenkepparit -kirjasarjalla, jonka ensimmäinen osa julkaistiin alkukesästä. Kuvituksesta vastaa  Reetta Niemensivu , jonka kädenjälkeä lapseni rakastivat esimerkiksi  Bellan pentupoppoo  -kirjassa. Sarjan ensimmäinen osa,  Olivia ja Onnentähti , kertoo tokaluokkalaisesta Oliviasta, jolla on niin paha eläinallergia, ettei tämä saa mennä lähellekään hevosia. Oliviaa harmittaa, kun hänen paras ystävänsä Valpuri saa harrastaa poniratsastusta Olivian vain haaveillessa omasta hevosesta. Sitten tapahtuu jotain yllättävää, suorastaan mullistavaa: Olivia löytää hylätyn, risan keppihevosen. - Voi, Olivia henkäisee. - Sairas keppihevonen! Ojasta löytynyt keppihevonen, joka saa nimen Onnentähti, tuo iloa ja tarmoa Olivia

Pupu Tupuna oli läsnä jo omassa lapsuudessani. Mielessäni häilyy muisto, jossa kävelen kyläkaupan asiamiespostista kotiin pitkin pölyistä jalkakäytävää kuumana kesäpäivänä ja availen malttamattomana ruskeaan paperiin käärittyä pakettia. Paketista paljastuu pehmeäkantinen  Pupu Tupunan leikkimökki - kirja. Muistan tykänneeni siitä kovasti, samoin kuin Pupu Tupunasta muutenkin. Kun esikoinen oli vuoden ikäinen, ostin hänelle Pupu Tupuna neuvolassa  -kirjan. Ajattelin, että kattavasti neuvolaa käsittelevä kirja auttaisi lasta tutustumaan jännittävään neuvolamaailmaan turvallisesti. Näin toki on tapahtunutkin, mutta samalla tulin tehneeksi karhunpalveluksen itselleni.  Pupu Tupuna neuvolassa  on nimittäin kirja, joka ei lopu koskaan. Ei koskaan. Se ei vain lopu. Aina kun mietit, että no niin, tämä oli varmaan viimeinen neuvolassa suoritettava toimenpide , erehdyt. Terveydenhoitaja Virpi