Nele Moost / Annet Rudolph / suom. Ritva Brander / Aurinko Kustannus 2011   Pikku Korppi Raitasukan kootut seikkailut - satukokoelmassa seikkailee nenäkäs ja hiukan itsekeskeinenkin korppi, joka eläinystäviensä ja kaikkia metsän eläimiä kaitsevan rouva Mäyrän avustuksella opettelee kaveritaitoja ja toisten huomioon ottamista. Tarinat ovat hauskoja ja kuvitus mukaansatempaavaa. Myös suomennos toimii jotenkin erityisen jouhevasti!    Ensimmäisessä tarinassa, nimeltään KAIKKI MINUN! eli 10 temppua, joilla saa kaiken itselleen , Pikku korppi haalii ystäviensä leluja ja tavaroita itselleen muun muassa harhauttamalla, uhkaamalla, imartelemalla ja herättämällä sääliä. Pian hän kuitenkin huomaa, että yksin pesässä kyhjöttäminen kaikkien aarteiden ympäröimänä ei olekaan niin hauskaa, vaan paljon kivempaa olisi leikkiä muiden kanssa. Niinpä hän palauttaa vilunkipelillä hankkimansa tavarat ja alkaa taas leikkiä muiden kanss

  Lea Pennanen / Maija Karma / Otava 2006 Pikku Siili  on Lea Pennasen sykähdyttävä seikkailukertomus vuodelta 1979, jossa Eläinten metsän asukkaat yrittävät parhaansa mukaan selviytyä ihmisten ja petoeläinten aiheuttamien vaarojen keskellä. Pääosassa on rohkea, hyväsydäminen pikkusiili, jonka perheellä on vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa. Törmättyään salaperäiseen Nippeli Kulkurirottaan pikkusiili ajelehtii lautallaan Eläinten metsään, jossa häntä oli jo odotettukin. Metsän asukkaita suojelee uljas Kissa Kiisseli, ja hoivaa ja muonaa tarjoaa urhoollinen ja pikkuruinen Hiiri Hii, ja näistä kahdesta kaveruksesta tulee nopeasti pikkusiilin läheisimmät ystävät. Häntä varoitetaan kavalasta Kettu Keikurasta, joka kuljeskelee pata päässään ja yrittää saalistaa pikkueläimiä. (Siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta - ja kun Kettu Keikura kirjan lopussa löytää itselleen vaimon Hopeasilmä-nimisestä "omenaketusta", hänestäkin tulee kasvissyöjä.) Parasta tässä Pennase

Lupasin kertoa enemmän tästä aivan ihanasta blogibanneristani, jota on blogin tuoreudesta huolimatta ehditty ihastelemaan jo vaikka kuinka. Enkä yhtään ihmettele, onhan sen tehnyt tamperelaistaituri Giannetta Porta, joka pyörittää Olipahan taas -nimistä kuvituspalvelua. Ei varmaan ole olemassa sellaista asiaa, jota Giannetta ei saisi vangittua paperille, enkä voi kuin kadehtia hänen taitojaan. (Edes alkeelliset piirustustaidot olisivat tulleet tarpeeseen viime viikolla, kun kieli keskellä suuta askartelin lapsille Puutalobaby-blogissa mainittuja iltapuuhakortteja, enkä millään, en sitten millään, saanut piirrettyä uskottavaa kuvaa potasta. Päädyin piirtämään vessapaperirullan, josta sentään tuli tunnistettava, koska esikoinen kysyi, että  äiti, onko tuo sitä Pirkan sydänvessapaperia ?) Mutta palatakseni vessapaperista vähän oleellisimpiin asioihin (tai toisaalta, onko elämässä paljon oleellisempaa asiaa kuin vessapaperi?), Giannetta siis taiteilee julisteita, kortteja,

Hei kaikki ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani  Lue meille äitikulta ! Lue meille äitikulta  on blogikoti kaikelle sille lastenkirjallisuudelle, jota rakastin jo omassa lapsuudessani ja johon minulle on muodostunut vielä syvempi side nyt kun luen omille lapsilleni kirjoja. Meillä luetaan paljon ja joka päivä, ja on aivan mahtavaa huomata, että joku hassu loru tai jännittävä kertomus, josta itsekin lapsena tykkäsin, on päässyt jommankumman tyttäreni suosioon.  Minä olen aina ollut tässä perheessä se "virallinen" satujen lukija. Viisivuotias esikoinen, joka on aina kärkkäästi huomauttelemassa, miten iskä hoitaa monet hommat paremmin kuin äiti, on kuitenkin vauvasta saakka ollut järkähtämättä sitä mieltä, että äiti on maailman paras lukemaan kirjoja. Onneksi minä itsekin satun rakastamaan ääneen lukemista (no okei, joskus voi tehdä tiukkaa jonkun oikein pitkäveteisen Pupu Tupunan kohdalla), ja yhteiset satuhetket lasten kanssa ovat minullekin