Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Puluboi on hahmo, joka samanaikaisesti ärsyttää ja ihastuttaa minua. Ehkä ärsyttävintä hahmossa on sen sekopäisyys – sinne tänne sinkoilevasta ja ilman ärrää puhuvasta linnusta tulee jostain syystä mieleeni  Jim Carrey , enkä ole kyseisen näyttelijän suurin fani. Mutta on Puluboi myös aika viisas lintu, kuten käy ilmi  Veera Salmen  tuoreesta  Puluboi = Agentti NollaBullaNolla  -kirjasta.  Tässä tekstiltään hulvattomassa ja aihepiiriltään hyvin tärkeässä kirjassa Puluboi perustaa uuden ystävänsä Ikivauvan kanssa Kiemula-nimisen agenttitoimiston, jossa ratkotaan lasten kamukiemuroita. Kirjan alussa Puluboi lupaa rehvakkaasti: Tämän kiljan luettuasi viisautesi lisääntyy noin 99,9 plosenttisesti, joten pane valmuuden vuoksi joku nalu pään ympälille, ettei se vaan poksahda. Millä lailla se viisaus sitten lisääntyy? No, Puluboi opettaa esimerkiksi seuraavaa: 1. "Ystävällä on hyvä olla kasvoissa suu, silmät, nenä tai vaikk

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Jos olen jotain oppinut vanhempana ollessani niin sen, että lapsilla voi juolahtaa mieleen  ihan mitä tahansa . Lasten minulle esittämät kysymykset ovat vaihdelleet onnen määritelmästä liskojen iltaruokailutottumuksiin. Harva se päivä huomaan edelleen vastaavani johonkin sellaiseen kysymykseen, johon en joko tiedä vastausta (onneksi on Google) tai johon suhtaudun niin itsestäänselvänä asiana, että aivan hämmästyn, kun havahdun lapsen kysymyksen myötä pohtimaan asiaa itsekin. Yksi tällainen tavallaan itsestäänselvä mutta loppujen lopuksi aika vaikea asia on  sähkö . Alakoululaisille suunnatussa tarinallisessa tietokirjassa  Minne sähkö meni?  paljastetaan sähköstä kaikki mahdollinen. Omat lapseni kokivat suuren valaistumisen kuullessaan, että sähkö ei varsinaisesti tule pistorasiasta, vaan voimalinjoja pitkin erilaisista voimalaitoksista. Minne sähkö meni?  on ensimmäinen osa uutta lasten tietokirjasarjaa nimeltään  Anni ja Ak

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Vietämme tänä vuonna joulun Rukalla. Se on ihanaa se, mutta matka Turusta Rukalle on sen verran pitkä, että hiukan kyllä hikoiluttaa jo etukäteen. Molemmat lapseni ovat reippaita reissaajia, mutta totta kai useamman tunnin yhtämittainen autossa istuminen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää.  Joudumme varmasti jossain vaiheessa matkaa turvautumaan Pikku Kakkosen sovellukseen ja Areenasta katsottuihin Ryhmä Hau -jaksoihin, mutta onneksi perinteisellä kirjapuolellakin on omat vaihtoehtonsa matkaviihdykkeeksi. Tajusin nimittäin juuri, että Etsi ja löydä -kirjat tarjoavat oivaa puuhaa useammaksi tunniksi.  Sain aikaisemmin syksyllä  Mauri Kunnaksen  Herra Hakkarainen kyläilee  -kirjasta arvostelukappaleen. Tämä on juuri sellainen Etsi ja löydä -kirja, joka on suunniteltu perheen pienimpien ajanvietteeksi ja joka kannattaa sujauttaa reppuun mukaan matkalle lähtiessä. Varsinkin junamatkoille ja lennoille kirja on mainio seuralainen

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Yksi tämän syksyn hämmentävimmistä lastenkirjauutuuksista on japanilaista alkuperää oleva  Mestarietsivä Peppunen . En tiedä, onko tämän alakoululaisille suunnatun dekkarin konsepti yksinkertaisesti nerokas vai iljettävä, mutta ainakin siinä yhdistyvät kaksi useimpien lasten rakastamaa asiaa: arvoitukset ja pierut.  Peppunen, jolla on siis pään tilalla iso takapuoli, ratkaisee kirjassa kaksi mysteeriä yhdessä Brown-nimisen apulaisensa kanssa. Arvoitusten parasta antia on ehdottomasti se, että lapset pääsevät kokeilemaan omia etsivän taitojaan yhdessä Peppusen ja Brownin kanssa. Ensimmäisessä tarinassa ( Rouva Purppuran tapaus ) lukija saa muun muassa ratkaista salaperäisen koodin, selvittää tiensä bataattipeltosokkelosta maaliin, tulkita sana-arvoitusta ja etsiä peppuja. Toisessa tarinassa ( Kuka varasti vanukkaan? ) autetaan lasta päättelemään mitä on tapahtunut opettamalla kolme tärkeää päättelykeinoa: muistaminen, tutkim