Finlandia-lähettiläät: Saako some kirjallisuuden nousuun?

Terveisiä Helsingin Kirjamessuilta! :)

Suomen Kirjasäätiö julkisti eilen messuilla - ensimmäistä kertaa koskaan! - kuusi Finlandia-lähettilästä, joiden tarkoitus on herätellä keskustelua vuoden 2017 Finlandia-ehdokkaiden kirjoista sekä kirjallisuudesta muutenkin. Kuten Lue meille äitikulta -blogia Facebookissa seuraavat jo tietävätkin, voin ilokseni todeta olevani mukana tässä hienossa joukossa! Olen ylpeä ja otettu siitä, että vasta syyskuussa someen pyöräytetty Lue meille äitikulta saa olla Finlandia-lähettiläänä paljon enemmän maailmaa nähneiden kirjablogien rinnalla.

Finlandia-ehdokkaat valitaan marraskuussa perinteiseen tapaan kolmesta kategoriasta:

1) Kaunokirjallisuus, jota edustavat Finlandia-lähettiläät Simo Sahlman ja Anu Hirsiaho blogeillaan Lukupino ja Anun ihmeelliset matkat

2) Tietokirjallisuus, jota edustavat Finlandia-lähettiläät Esko Juhola ja Satu Järvinen blogeillaan Kirjamies ja Kirjat kertovat

3) Lasten- ja nuortenkirjallisuus, jota edustavat Finlandia-lähettiläät Mari Saavalainen blogillaan Kirjakko ruispellossa ja minä Lue meille äitikulta -blogillani.

Keskiviikkona 8.11. julkistetaan tämän vuoden Finlandia-ehdokkaat lasten- ja nuortenkirjallisuuden osalta. Taatusti mielenkiintoinen ja ikimuistoinen Helsingin-reissu on siis luvassa tuollekin päivälle, ja raporttia julkistamistilaisuudesta seuraa tietysti myöhemmin. Pistättehän muuten jo nyt korvan taakse, että viimevuotiseen tapaan myös yleisö saa tänä vuonna äänestää omia suosikkejaan! Minusta tämä on oikein kiva tapa saada välillä ehkä vähän etäiseksi jäänyt Finlandia-ehdokaskirja ja tavallinen lukija kohtaamaan paremmin.

Eilen kirjamessuilla, lähettiläiden nimien ja blogien julkistamisen yhteydessä, Kirjamies-Esko, Lukupino-Simo, allekirjoittanut ja Kirjakko ruispellossa -Mari osallistuimme Minna Canth -lavalla keskusteluun aiheesta

Saako some kirjallisuuden nousuun? 

Se osoittautuikin erittäin mielenkiintoiseksi kysymykseksi. Ja monimutkaiseksi. Mari esimerkiksi kertoi pohtineensa, että pitäisikö siirtyä lukemaan vain kuolleiden kirjailijoiden teoksia, sillä hän haluaisi mieluusti pitää kirjat erillään kirjailijoista. Minä taas toivotan kirjailijat avosylin tervetulleeksi someen, sillä itseäni viehättää ajatus siitä, että kirjailija ja lukija lähestyisivät toisiaan, ja kirjailijaa usein ympäröivä tietynlainen salaperäisyys vähän hälvenisi. Itsekin lastenkirjan kirjoittamisesta haaveilevana tykkäisin myös nähdä mahdollisimman paljon kustannusmaailman ja kirjailijoiden arkipäivän kulissien taakse.

Me kaikki keskustelijat taisimme olla yksimielisiä siitä, että Suomessa julkaistaan joka vuosi melkoinen määrä laadukasta ja hyvää kirjallisuutta. Finlandia-ehdokkaat kirjoineen saavat tietenkin aina ihan mukavan määrän palstatilaa, jonka he totisesti ovat ansainneetkin, mutta suotavaa olisi saada kirjallisuudelle ylipäätään enemmän näkyvyyttä niin mediassa kuin ihan siellä ihmisten kodeissakin. Tästä päästäänkin (ehkä vähän horjuvaa aasinsiltaa pitkin) toiseen mielenkiintoiseen kysymykseen, jonka Kustantamo S&S:n Johanna meille heitti: onko some vaikuttanut omaan lukemiseemme.

Varsinkin Kirjamies-blogin Esko oli sitä mieltä, että some on nakertanut häneltä nimenomaan sitä aikaa, jonka hän voisi käyttää lukemiseen. Lukupinon Simo mietti, että koska hänen somen käyttönsä on muutenkin aika kirjallisuuspainotteista, ei hän koe somen vaikuttaneen ainakaan negatiivisesti hänen lukemistapaansa.

Itse olen pistänyt merkille, että varsinkin työpäivien jälkeen lasten nukahdettua sitä aika helposti vain lysähtää sohvalle surffailemaan kännykällä ja usein sitten harmittelee jälkeenpäin, että miksei käyttänyt sitä aikaa mihinkään hyödylliseen (lasken ehdottomasti lukemisen hyödyllisen toiminnan piiriin). Nyt tosin tämän blogin perustamisen jälkeen olen ollut niin tohkeissani lastenkirjallisuudesta, että kaikki iltani kuluvat joko blogin tai oman lastenkirjakäsikirjoitukseni parissa. Omalle lukemiselleni olen varannut vartin verran aikaa iltaisin ennen nukahtamistani, mutta lapsille luen päivittäin useampaan otteeseen. Kuten eilisessä keskustelussa taisin mainitakin, en koe, että some olisi nipistänyt minuuttiakaan siitä ajasta, jonka käytän lapsille lukemiseen, sillä yhteiset kirjatuokiot ovat yksi tämän perheen mieluisimpia yhdessäolon tapoja.

Yksi kunnianhimoisista tavoitteistani sekä täällä blogissani että Finlandia-lähettilään roolissani onkin edistää juuri niitä perheen yhteisiä lukutuokioita. Suomessa vallitsee aikamoinen runsaudenpula, mitä tulee lastenkirjoihin, eli luettavaa kyllä löytyy. Parantamisen varaa koen olevan oikeastaan vain siinä, että erilaiset vähemmistöt saisivat kuulua ja näkyä tämänhetkistä paremmin lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Mutta mitä tulee esimerkiksi kirjojen hankkimisen taloudelliseen puoleen - sillä ovathan kirjat aika kalliita - Suomessa pienituloisuus ei onneksi sulje millään tavalla pois lukuharrastusta, kiitos korkealaatuisten suomalaisten kirjastojen.

Tähän rahakysymykseen liittyen haluan antaa mielenkiintoisen juttuvinkin: jaoin aiemmin Facebookissakin Lue meille äitikulta -sivustolla Päivi Heikkilä-Halttusen "vetoomuksen" lastenkirjojen puolesta: Tehdään yhdessä lastenkirjoista muodikas trendi. Tässä Heikkilä-Halttunen (blogissaan Rouva Huu) toivoo suomalaisilta vanhemmilta samanlaista innostusta lastenkirjallisuuden puolesta kuin tällä hetkellä on näkyvissä kotimaisten pienten lastenvaatebrändien suhteen. Olen Heikkilä-Halttusen kanssa niin samaa mieltä! Varsinkin nyt kun lehdissä synkistellään nuorten heikentyneen lukutaidon vuoksi, tarvitsemme uutta nostetta ja hypetystä lasten- ja nuortenkirjallisuuden saralla. Miten sitä nostetta sitten saataisiin luotua? Se on aihe, joka vaatii oman postauksensa.