Joulunodotus alkaa: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Blogissa on vietetty tällä viikolla epävirallista Nopola-viikkoa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan kunniaksi. On aina mahtavaa, kun valkokankaalle saadaan kotimaisia lastenelokuvia!

Tänään Lue meille äitikulta -blogissa vietetään myös joulunavajaisia. Esittelen Nopoloiden hauskan joulukirjauutuuden, Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö. Joulukirjaesittelyjä on luvassa tihenevään tahtiin mitä lähemmäs jouluaattoa päästään, ja jouluaiheisia kirja-arvontoja on tulossa myös! Pysykää siis kuulolla. :)

Mutta nyt siihen kirjaan. Tarina alkaa, kun Vilttitossu näkee kadulla pakettiauton, johon naapuruston väki kantaa sylikaupalla leluja. Hänelle selviää, että varattomien kotien lapsille kerätään lahjoja. Vilttitossu, jota ei varsinaisesti tunneta epäitsekkyydestään, päättää naamioitua köyhäksi lapseksi. Hän ripustaa kaulaansa pahvikyltin, jossa lukee:

"KÖYHÄ LASPI. ANNA HETI LELUJA."

Ikävä kyllä Vilttitossun yritteliäisyys ei tuota toivottua tulosta, joten hän turvautuu takuuvarmaan keinoon saada lahjoja: hänestä tulee tosi kiltti. Vilttitossun avuliaisuus herättää ihastusta kaikissa muissa paitsi Heinähatussa, joka tuntee pikkusiskonsa metkut parhaiten. Kun jouluaatto sitten koittaa ja pukki kolkuttaa ovelle, Vilttitossu on täysin vakuuttunut siitä, että hän saa enemmän lahjoja kuin Heinähattu. Kun näin ei kuitenkaan käy, Vilttitossu hermostuu ja tulee samalle paljastaneeksi vain esittäneensä kilttiä.


Toivottavasti Nopolat jaksavat kirjoittaa Heinis-kirjoja aina vain lisää, sillä meillä tykätään niistä tosi paljon! Hassua ajatella, että ensimmäinen Heinähattu ja Vilttitossu -kirja julkaistiin vuonna 1989, minun ollessani seitsemänvuotias...ja nyt luen näitä kirjoja omille leikki-ikäisille tytöilleni lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin!

Kirja: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö
Teksti: Sinikka Nopola & Tiina Nopola
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2017

TÄSTÄ SE ALKAA, LUE MEILLE ÄITIKULTA -BLOGIN JOULUNODOTUS!

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää