Viikon kirja: Se pikkuinen Lotta

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Pukarikadulla asuu omapäinen viisivuotias, Lotta Nykänen. Hän on perheensä kuopus, joka herää eräänä aamuna hyvin kiukkuisena. Hän päättää muuttaa pois kotoa ja saa ystävälliseltä naapurin tädiltä, rouva Vuoriselta, luvan asettua asumaan tämän piharakennuksen ullakolle. Lotan suureksi iloksi ullakolta löytyy nukensänky, pieni kahvikalusto ja kaunis nukke, Viola Linnea. Lotta on tyytyväinen: nyt hän voi keskittyä taloudenpitoon niin kuin äitikin. Vuorisen tädin lähtiessä omaan kotiinsa Lotta huikkaa rehvakkaasti:

- Jos näet Nykäsiä, niin sano, että minä asun nyt omassa talossa enkä ikinä tule kotiin.

Lotan perhe tulee vierailemaan Lotan uudessa kodissa, mutta Lotta tekee heille selväksi, ettei ole tulossa takaisin kotiin, ei edes päivälliselle, sillä hän saa ruokaa Vuorisen tädiltä.

Sitten alkaa hämärtää. Pimeä saapuu ullakolle aika yllättäen, ja vaikka Lotta sanookin rakkaalle pehmolelulleen, ettei häntä yhtään pelota, niin hän myöntää pimeyden olevan aika surullinen asia. Ullakolla on hyvin hiljaista, ja hiljaisuuden karkottaakseen Lotta alkaa laulaa. Mutta laulamisesta ei tule mitään, sillä häntä itkettää niin kovasti. Sitten portaikosta kuuluu isän ääni, ja isä sanoo:
- Äiti on kovin ikävissään kotona, niin että etkös sinä sentään voisi muuttaa jouluksi kotiin?

Lotta sanoo haluavansa muuttaa kotiin saman tien.

Se pikkuinen Lotta valikoitui viikon kirjaksi myös sen vuoksi, että sen teema on tällä hetkellä railakkaan ajankohtainen meidänkin kodissamme. Viisivuotiaamme on tässä viime aikoina uhannut aina välillä muuttaa pois kotoa. Kiukustuttuaan jostain suuresta vääryydestä hän painelee lastenhuoneeseen heittelemään satunnaisia tavaroita kassiin. Sitten hän viilettää eteiseen ja huutaa muuttavansa Amerikkaan kummienonsa luo. Joskus menen leikkiin mukaan, aivan kuten Lotankin vanhemmat, ja kyselen, miten hän on ajatellut hoitaa käytännön järjestelyt ja voisiko hän sitten vaikka laittaa postikortin, kun on päässyt perille. Lopuksi kuitenkin aina totean, ettemme me halua luopua rakkaasta tytöstämme, ja tässä vaiheessa esikoisen kiukku on yleensä sen verran lauhtunut, että hän lupaa sittenkin jäädä kotiin.

Kolmevuotiaamme puolestaan on välillä oikea uhmakkaan lapsen malliesimerkki: hän seisoo kädet puuskassa ja silmät salamoiden keskellä lastenhuoneen lattiaa ja polkee jalkaa saadakseen pontta väittämilleen. Tahtoikäisen logiikalla hän kuvittelee voivansa tarpeeksi lujasti huutamalla muuttaa vaikkapa viikonpäivän toiseksi, kuten viime sunnuntaina, kun hän päätti, ettei missään tapauksessa ole sunnuntai.


Voimakastahtoisesta ja sisukkaasta Lotasta kerrotaan myös hauskassa kuvakirjassa Osaa Lottakin ajaa, jonka 7. painosta on myynnissä yhä. Lotta seikkailee myös Astrid Lindgrenin hurmaavassa Joulukertomuksia-kirjassa parissakin eri tarinassa. Kirjasta löytyvässä Lotta osaa mitä vain -sadussa Lotta ratkaisee perheensä joulukuusipulman.

***
Kirja: Se pikkuinen Lotta
Teksti: Astrid Lindgren
Suomennos: Eila Kivikk'aho
Kuvitus: Ilon Wikland
Kustantaja: WSOY 2017, 1. painos 1962