Kirjavinkki lapsille, jotka rakastavat vessapuheita



Tänään oli työpäivä ja paluu arkeen. Oli vaikea orientoitua työntekoon, kun kroppa olisi halunnut vielä loikoilla sohvalla käsi konvehtikipossa ja pää luuli, että on maanantai. Mutta kyllä tämä taas tästä! Ja on itse asiassa aika virkistävää jättää joulukirjat unholaan ja keskittyä ihan muunlaisiin aiheisiin, kuten esimerkiksi kakkajuttuihin.

Kyllä, kakkajuttuihin. Vessapuheilta ei nimittäin voi välttyä, jos kotona asustaa pieniä lapsia, sillä jostain syystä kakka- ja pissa-asiat kiehtovat lapsia ihan mahdottomasti. (Ja kyllähän pieruhuumori monia aikuisiakin naurattaa.)

Löysin syksyllä kirjastosta helmen, johon arvasin lasten rakastuvan: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Tällä hetkellä tämä lastenkirjallisuuden klassikko on viisivuotiaan toiveesta meillä lainassa jo toistamiseen.

Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä on tarina myyrästä, joka ryhtyy selvittämään, minkä eläimen jätös tipahti hänen päähänsä. Hän tivaa asiaa kyyhkyltä, hevoselta, rusakolta, kutulta, lehmältä ja sialta, mutta kukaan näistä ei ole syypää - ja syyttömyytensä ne todistavat hauskasti esittelemällä, millaista tavaraa niiden peräpäästä tulee.

Lopulta myyrä selvittää kahden kakkakärpäsen avulla, että hänen päässään on koiran kakkaa. Myyrä kostaa koiralle ja painelee mieli keventyneenä takaisin koloonsa.

Tätä kirjaa ei ole enää saatavilla kirjakaupoista, mutta kirjastoista sitä kyllä löytyy, joten jos kotoanne löytyy kakkajuttuja rakastavia lapsia, he takuulla ihastuvat tähän kirjaan! Ja myönnän, että kyllä minuakin nauratti lukea tätä. Pirkko Talvio-Jaatisen suomennos on toimiva ja kekseliäs.

***

KirjaPikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä
Teksti: Werner Holzwarth
Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen
Kuvitus: Wolf Erlbruch
Kustantaja: Nemo 2005 (alkuteos 1989)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär