Näin viisivuotiaamme oppi lukemaan


Esikoinen oppi viime vuoden loppupuolella lukemaan. Lukutaidon oppiminen oli monivaiheinen prosessi, jota oli mielenkiintoista seurata niin äitinä kuin kielitieteilijänä. Äitinä totean olevani viisivuotiaasta lukutoukastani hyvin ylpeä. Kielitieteilijänä olen laatinut oppimisprosessin tärkeistä vaiheista listan. Ehkä se kiinnostaa sinuakin! :)

#1 KIRJAINTEN OPPIMINEN (2-3-vuotiaana)

Ensin esikoinen oppi tunnistamaan kirjaimia. Oman nimen ensimmäisestä kirjaimesta tuli "esikoisen oma kirjain", jota oli hauska bongailla eri yhteyksistä. Joskus minusta tuntuu, että esikkoni osasi aakkoset jo syntyessään, mutta ei se kyllä tainnut olla aakkoslaulu, jota hän lauloi maailmaan tullessaan, vaan ihan reipas vastasyntyneen raivorallatus.

#2 OMAN NIMEN KIRJOITTAMINEN (3-4-vuotiaana)
Ensimmäisenä sananaan lapsi oppi kirjoittamaan oman nimensä. Suurin, rönsyilevin, haparoivin kirjaimin. Tietyt kirjaimet välillä väärään suuntaan osoittaen.

#3 TUTTUJEN SANOJEN TUNNISTAMINEN (4-5-vuotiaana)
Ollessaan siinä neljän, viiden vuoden kieppeillä esikoinen sai päähänsä, että hän osaa jo lukea. Oikeasti hän oppi vain tunnistamaan tiettyjä sanoja: hän luki maitopurkin kyljestä sanan "maito", koska tiesi sanan entuudestaan ja osasi sen ulkoa. Tässä vaiheessa hän myös usein arvaili tai päätteli sanojen merkityksiä. Tämä vaihe kesti aika kauan.

#4 SANELUSTA KIRJOITTAMINEN (5-vuotiaana)

5-vuotissyntymäpäivänsä kieppeillä esikoinen alkoi kirjoittaa sanelusta. Oli paljon sanoja ja lauseita, jotka hän halusi oppia kirjoittamaan, ja kirjain kerrallaan hän niitä sitten tuhersi erilaisiin vihkoihinsa. (Noita vihkoja on muuten aika monta. Tarinavihkoja, runovihkoja, nukenhoitovihkoja ja Pikku Kakkosen ohjelmaopasvihko. Noin niin kuin muutaman mainitakseni.)

#5 KIRJOITUSTAIDON OPPIMINEN (5-vuotiaana)

Tämä vaihe oli iso harppaus lukutaidon kehittymisessä: esikoinen oppi kirjoittamaan omatoimisesti.  Oikeinkirjoitus menee edelleen vähän sinne päin varsinkin kaksoiskonsonanteissa, mutta yhtäkkiä hän rupesi kirjoittamaan selkeästi tunnistettavia sanoja ja lauseita joka puolelle. Pieniä, valkoisia, täyteen tuherrettuja muistilappuja ilmestyi kaikkialle. (Miten kätevää muuten, että osaa kirjoittaa, kun iskee akuutti tarve ryhtyä mykkäkouluun: mykkäkoulun alkamisesta voi ilmoittaa muistilapulla!)

Lapsi saattoi myös kesken keskustelun kiiruhtaa kirjoittamaan jonkun sanan muistiin tai juuri ennen uneen vaipumistaan pyytää, että kirjoitan hänelle ylös jonkun sanan.


#6 KIRJAIN-ÄÄNNEVASTAAVUUDEN OPPIMINEN (5-vuotiaana)
Kirjainten oppiminen siten kuin ne aakkoslaulussa lauletaan ei sinällään edistä lukemaan oppimista. Ennen vanhaan on esimerkiksi opetettu tavaamaan K - I - S - S - A eli koo-ii-äs-äs-aa, mikä voi olla lapselle hämäävää. Nyt puhutaan dekoodaustaidoista eli tekstikoodin purkamisesta, jolloin lapsi oppii yhdistämään äänteen ja kirjaimen (lue lisää täältä).

#7 ÄÄNTEIDEN YHTEEN LIU'UTTAMINEN (5-vuotiaana)

Tämä on se iso oivallus, joka tarvitaan ennen kuin voi oppia lukemaan: esikoinen ymmärsi, että saadakseen selville, mitä joku sana tarkoittaa, hänen on liu'utettava äänteet yhteen. Tämä on lukutaidon kannalta tärkein ahaa-elämys, ja uskon, että esikoisen oivallusta joudutti Ekapeli. (Tiedättehän sen pelin? Siinä edetään isoista kirjaimista pieniin ja helpoista kirjaimista vaikeampiin erilaisten tasopelien avulla. Kirjaimista edetään tavuihin ja tavuista sanoihin nimenomaan kirjain-äännevastaavuuden näkökulmasta.)

Kun tämä palanen loksahti viisivuotiaamme aivoissa kohdalleen, lukutaidon kehittyminen on ollut huikaisevaa. Olisikohan se ollut joulukuussa, kun hän aidosti luki ensimmäiset sanansa, ja nyt hän lukee pitkiäkin sanoja ongelmitta ja useampia lauseita kerrallaan. Hidasta ja työlästä lukeminen toki vielä on, ja esikoinen käyttää lukutaitoaan mieluummin satunnaisten sanojen kuin kirjan lukemiseen.
Aivan uusi ja mahtava maailma on nyt kuitenkin avautunut viisivuotiaallemme. Maailma, joka tulee varmasti viemään hänet vielä moniin huimiin seikkailuihin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?