Viikon kirja: Kakkakirja


Avainsana kakka. Pitäisiköhän oikeastikin ottaa kakka-hashtag käyttöön, sen verran paljon on tullut kirjoitettua kakka-aiheisista lastenkirjoista? Jostain syystä kakka nyt vain on sellainen aihe, joka meillä kovasti kiinnostaa. (Toim. huom. Ei meitä aikuisia kylläkään. Meitä ei haittaisi, vaikka ei aivan niin paljon puhuttaisi kakkajuttuja.)

Pernilla Stalfeltin kirjoittamassa ja kuvittamassa Kakkakirjassa keskitytään siihen itseensä eli kakkaan. Ei liene yllätys, että molemmat lapset tykästyivät kirjaan heti, varsinkin aina niin tiedonjanoinen esikoiseni, joka jossain vaiheessa suunnitteli jopa kakkatutkijan uraa.

(Kakkakirjasta esikoinen laati omia muistiinpanojaan eräänlaisen käsitekartan muodossa ja piirsi myös havainnollisesti erilaiset ihmisten ja eläinten kakat paperille.)

Kakkatutkijan merkintöjä:


Kakkakirjassa esitellään kakan ulkonäköä muodosta väriin unohtamatta eläinten jätöksiä. Kirjassa käydään läpi myös kakan matka peräpäästä aina puhdistamoon asti ja leikitellään erilaisilla kakkaskenaarioilla. Pieruille on totta kai omistettu oma osionsa.

Kakkakirjan kruunaa ilahduttava kakkalaulu:
"Makeasti oravainen istui vessanpöntöllänsä.
Eipä sinne käpykakka
eikä myöskään pörröpieru
ehtineet milloinkaan,
ehtineet milloinkaan."
Kakkakirja on muuten tosi suosittu kirja tälläkin hetkellä, vaikka mistään uutuuskirjasta ei olekaan enää kyse. Jouduin odottelemaan omaa kappalettani kirjaston varausjonossa hetkisen, ja huomasin juuri, että tämä meidän lainakirjamme on myös varattu, joten en pystynyt uusimaan lainaamme. Kustantajaltakin kirja on loppuunmyyty. Emme siis taida olla ainoa lapsiperhe, jossa kakka on kiinnostavien asioiden kärjessä!

***

Kirja: Kakkakirja
Teksti ja kuvitus: Pernilla Stalfelt
Suomennos: Birgit Huttunen
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2010
 
Lue myös:
Lapsille, jotka rakastavat vessapuheita
Ilmiö nimeltään Puluboi - nelokasta vai älsyttävää lastenkiljallisuutta?

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää