Kiva pääsiäiskirja leikki-ikäisille: Vilma Virtanen virpomassa



Valitessani tiistaina Viikon kirjaa tein huolestuttavan, suorastaan järkyttävän havainnon lastenhuoneen kirjahyllyn tarjonnasta. Meillä ei ole lainkaan pääsiäiskirjoja! (Joulukirjoja sen sijaan löytyy parisenkymmentä kappaletta, mikä ehkä antaa vähän viitettä siitä, mikä on lempijuhlani.)

Mutta onneksi meillä on kirjasto! Tänään poikkesin lounastauolla pääkirjastoon hakemaan Vilma Virtanen virpomassa -kirjan, joka on yhdeksäs osa Anneli Kannon suositusta Viisi villiä Virtasta -sarjasta. Koko tämä kirjasarja oli tälle perheelle entuudestaan tuntematon, mutta ainakin tämä pääsiäisen perinteitä esittelevä kirja vaikutti niin mukavalta, että varmasti luemme villeistä Virtasista jatkossakin.



6-vuotias Vilma on toiseksi vanhin Virtasen lapsista. Hän on oppinut jo lukemaan ja lukee kiinnostuneena Suuresta perinnekirjasta pääsiäiseen liittyviä tapoja. Kun tulee virpomisen aika, isosisko Veera ilmoittaa, että tällä kertaa Vilmaa ei huolita samaan porukkaan. Vilmaa alkaa itkettää: hän ei uskalla virpoa yksin! Henkiseksi tueksi hän päätyy vähän vastahakoisesti ottamaan pikkusisaruksensa Pertun ja Kastehelmen, joiden turhankin rehellisiä kommentteja hän joutuu useamman kerran häpeämään virpomisreissun aikana. Entäs sitten se virpomisloitsu? Apua, Vilma ei muista! Onneksi pikkusisko Kastehelmi auttaa:
Entten tentten 
teelikamentten,
hissun kissun
vaapula vissun!
Kommellusten jälkeen virpojat saapuvat kuitenkin hyvillä mielin kotiin ja jakavat sulassa sovussa virpomispalkkionsa. Pääsiäisenä Virtasilla maalataan kananmunia - "Niin kuin meilläkin!", huudahti kuopukseni innoissaan.

Tällaiset lastenkirjat, joissa tarinaan on ujutettu tietoa esimerkiksi juhlapyhistä, ovat meillä aina olleet lasten mieleen. Seuraavaksi taidankin lainata saman sarjan Veera Virtanen ja esikoulu -kirjan, koska syksyllä meillä asustelee jo pieni eskarilainen.

***
Kirja: Vilma Virtanen virpomassa
Teksti: Anneli Kanto
Kuvitus: Noora Katto
Kustantaja: Karisto 2017

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää