Apassit-kirjasarjassa seikkaillaan 1900-luvun alun Helsingissä




Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Omaan lapsuuteeni kuuluivat tärkeänä osana Viisikoiden kaltaiset seikkailukirjat, joita saatoin ahmia yhden päivässä. Lastenhuoneen kirjahyllyssä komeilee nytkin rivi vanhoja Viisikko-kirjoja, mutta olen alkanut epäillä, ettei omia lapsiani välttämättä kiinnosta koko sarja siinä vaiheessa, kun he ovat seikkailukirjaiässä. Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama uusi sarja Apassit-etsiväkerhosta vaikuttaa monin verroin laadukkaammalta kuin Enid Blytonin parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) viikossa kynäilemät kirjat.

Aavehevosen arvoitus on Apassit-sarjan avausosa ja sijoittuu Helsinkiin vuonna 1910. Bagge maalailee tuon ajan Helsingistä niin mehevän kuvan, että huomaan vaipuvani nostalgisiin tunnelmiin, vaikka olen syntynyt vasta 1980-luvulla. Katulyhdyissä paloi kaasuliekki ja lapset potkivat pihalla korkinpaloilla ja paperilla täytettyä, kankaanpalasista ommeltua jalkapalloa. Eväsleivät käärittiin voipaperiin ja autoista puhuttiin automobiileina.



Kuten seikkailukirjoissa on tapana, myös tässä kirjassa nokkelat lapset perustavat salaseuran ja alkavat ratkoa rikoksia, joiden edessä aikuiset vain levittelevät käsiään. Lyseota käyvä Heikki, jonka äiti on töissä Stockmannilla ja isä postissa, ottaa johtajan roolin. Salaseuran jäsenistä koulua käy Heikin lisäksi vain Erik, joka tiedemiehen lapsena on taipuvainen syvälliseen pohdiskeluun. Otto kuuluu kalastajaperheeseen ja Samuli kaupustelee kadunkulmissa sanomalehtiä. Salaseuraan kuuluminen sinetöidään juhlallisella verivalalla.
Ensin täytyisi määritellä hyvä ja paha, Erik sanoi. - Filosofiasta tiedämme, että raja on häilyvä ja riippuu näkökulmasta. 
- Älä nyt sotke tähän filosofiaa, Heikki sanoi. - Vannot vain ja mietit sitten kotona omin päin.
Aavehevosen arvoitus -kirjassa selvitetään sumussa laukkaavan, näyteikkunoita rikkovan ja pelottavalta näyttävän aavehevosen mysteeriä. Aavehevonen herättää kaupunkilaisissa kauhua, mutta onneksi Apassi-seuran lapset alkavat yhteistuumin selvittää, mistä oikein on kyse.
Omille lapsilleni en tätä kirjaa ole vielä lukenut, sillä esikoinen arveli sen olevan liian jännittävä. Itse tykästyin sekä tarinaan että kuvitukseen kovasti ja suosittelen kirjaa lämpimästi erityisesti alakouluikäisille seikkailukirjojen ystäville!

***

KirjaAavehevosen arvoitus (Apassit 1)
Teksti: Tapani Bagge
Kuvitus: Carlos da Cruz
Kustantaja: Karisto 2018

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär