Ti-Ti Nalle – ihanaa kotoilua vai ummehtuneita sukupuolirooleja?


Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Ti-Ti Nalle ei ollut osa omaa lapsuuttani, mutta omien lasteni elämään nalletalon arkiset puuhastelut ovat kuuluneet. Olemme käyneet useamman kerran Ikaalisten nalletalossa, jammailleet konserteissa tuttujen sävelten tahtiin ja katselleet DVD:ltä pikkunallejen leikkejä. Riitta Korpelan luoman nalleperheen elämää leimaa levollisuus, josta olen kovasti tykännyt.



Sain arvosteltavakseni alkuvuodesta julkaistun Korpelan kirjoittaman satukirjan, jossa on lähes 300 sivun edestä tarinoita nalleperheen elämästä. Ensimmäisessä tarinassa Isoisänalle ja Isoäitinalle rakentavat kotinsa Hirsimetsään, minkä jälkeen kirjassa edetään kronologisesti siten, että esimerkiksi kaikkien pikkunallejen syntymästä kerrotaan oma tarinansa. Kirja päättyy jouluisiin tunnelmiin nalleperheen viettäessä perinteistä joulua Hirsimetsässä. On mukavaa, että nalletalon eri vaiheista ja nalleperheen historiasta on koottu näin kattava satukirja.



Yhdestä asiasta en kirjassa kuitenkaan tykännyt, nimittäin stereotyyppisistä sukupuolirooleista. Poikanallet seikkailevat ja ovat aktiivisia toimijoita, kun taas tyttönallet kuvataan kauniina ja ulkonäkökeskeisinä. Ti-Ti Nallen nikkaroidessa Tau Nalle haaveilee vaaleanpunaisista ruseteista ja Isoisänallen rakentaessa taloa Isoäitinalle leipoo hunajasämpylöitä. Olisin ollut valmis nielemään kaikki nuo lempeydellä leivotut lämpimäisetkin, ellei Ti-Ti Nalle olisi tokaissut Taulle:
"No eiväthän poikanallet käytä rusetteja." 
Tai:
"Tyttöjen hömpötyksiä."
Ti-Tin kaveri puolestaan toteaa Tau Nallen epäonnistuneesta tikanheittoyrityksestä, että tytöt ja tikat eivät sovi yhteen, mutta tähän sentään Isoäitinalle puuttuu esittelemällä tikanheittotaitojaan.
Tämäntyyppisten tokaisujen taustalla on mielestäni tietoinen valinta olla asettumatta sukupuolisensitiivisyyden taakse. Asia harmittaa minua erityisesti sen vuoksi, että Korpela on viime aikoina nimenomaan halunnut uudistaa nalleperheen ilmettä. Voi kunpa Riitta olisi halunnut päivittää myös Hirsimetsän sukupuolirooleja vähän paremmin nykyaikaan sopiviksi! Varsinkin kun hän vielä esipuheessaan kertoo kirjan tarinoiden välittävän hänen mielestään tärkeitä pedagogisia arvoja. Ilmeisesti nämä arvot sisältävät hyvin tiukat muotit sille, millaisia poikien ja tyttöjen olisi suotavaa olla.

Muuten pidän kyllä kovasti nalleperheen lempeästä ja kannustavasta kasvatustyylistä, jossa näkyy Korpelan tausta lastentarhaopettajana. Ja etten tulisi väärinymmärretyksi, niin korostan, että totta kai tytöt saavat haluta pinkkejä rusetteja ja kauniita kiharoita. Ja totta kai poikia saa kiinnostaa nikkarointi ja autoleikit. Mutta pojatkin saavat haluta kaunistautua ja käyttää rusetteja! Ja tytöt ja tikat sopivat yhteen ihan samalla tavalla kuin pojat ja tikat.

Vai mitä mieltä olette?

***

KirjaTi-Ti Nalle – Suuri Satukirja
Teksti: Riitta Korpela
Kuvitus: PixPix Oy
Kustantaja: Readme.fi 2018

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvipaimen – ehkä kaikkien aikojen paras satukirja!

Soturikissat: Mitä ne ovat ja miksi niistä tykätään niin paljon?

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä