Viikon kirja: Meidän Marikki


Viikon kirja sijoittuu 1900-luvun alun pieneen ruotsalaiskaupunkiin ja siellä viihtyisään Kesäkumpuun.

Kesäkumpu on joen varrella oleva iso ja kodikas talo, jossa asuvat alakouluikäinen Marikki, pikkusisko Liisa, isä ja äiti, kotiapulainen Alva sekä Sasso-koira ja Kossi-kissa. Naapurissa asuu Marikkia monta vuotta vanhempi Abbe Nilsson, jonka kanssa Marikki on päättänyt mennä naimisiin, "jos on pakosta mentävä". Marikki viettää mukavaa, huoletonta ja turvallista lapsuutta rakastavan perheensä kanssa, mutta Abben asiat ovat paljon huonommalla tolalla.

Marikki on vilkas ja älykäs lapsi, "tuumissaan vikkelä kuin Virsulan vaarin porsas", kuvailee Pyykki-Iida, ja hän joutuu usein ongelmiin mielikuvituksensa ja seikkailunhalunsa vuoksi. Marikki saa aivotärähdyksen yritettyään lentää sateenvarjon avulla ja kun hän aloittaa koulun ja joutuu tämän tästä vaikeuksiin, hän keksii mielikuvitus-Rikun, jonka niskoille vierittää omat kolttosensa, kunnes jää kiinni. Marikki on myös hyväsydäminen ja reilu ystävä ja kun hänelle tulee tilaisuus toteuttaa yksi Abben kaikkien aikojen suurimmista haaveista, hän tekee niin, vaikka se tarkoittaa sitä, että hän joutuu itse luopumaan ainutlaatuisesta tilaisuudesta:
"Marikki tietää, että jos maailmassa joku todella kaipaa lentämään, niin se on Abbe. Ja nyt Marikin pitäisi nousta ilmaan hänen silmiensä edessä! Ei, sitä hän ei voi tehdä! Se ei olisi oikein."
Meidän Marikki on kirja, jota olen lukenut jo lapsena, mutta vasta näin aikuisena, lukiessani Marikin seikkailuja ääneen omille lapsilleni, olen tajunnut, miten yhteiskunnallinen tämä Astrid Lindgrenin klassikko on. Marikki ja Liisa saavat olla rauhassa lapsia, kun taas Abbe ei pysty käymään edes koulua, vaan joutuu leipomaan sokeririnkeleitä elättääkseen perheensä. Abben isä on juoppo vätys, jonka humalaisen hölmöilyn takia Abbe on vähällä jopa kuolla. Abbe pelastaa uimataidottoman isänsä joesta, jonne tämä juovuspäissään tippuu, mutta isä ei edes tajua, että Abbe jäi vielä veteen, vaan hoipertelee itse nukkumaan. Aamulla Abbe löydetään laiturilta kylmettyneenä ja hän saa vaarallisen keuhkokuumeen. Tämä luku jäi sellaiseksi, jonka luin lapsille vain osittain, sillä siinä puhuttiin niin surullisista asioista, mutta itse itkin vuolaasti lukiessani Abben isän Marikille kirjoittaman kirjeen, joka päättyy jälkikirjoitukseen:
P.S. Jos Abbe kuolee, minä aion mennä hirteen. 
Muutamista synkistä tapahtumistaan huolimatta Meidän Marikki on aivan ihana lastenkirja. Lindgren osaa kuvailla kesäpäiviä niin että lukija kuulee lintujen laulun korvissaan ja talvisia riemuja niin että Kesäkummussa leivottujen piparkakkujen tuoksu leijailee lukijankin nenään.

***

KirjaMeidän Marikki (sisältää teokset Marikki ja Marikki ja Kesäkummun Tuikku)
Teksti: Astrid Lindgren
Suomennos: Laila Järvinen (Meidän Marikki) ja Kristiina Rikman (Marikki ja Kesäkummun Tuikku)
Kuvitus: Ilon Wikland
Kustantaja: WSOY 1986

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä

Pilvipaimen – ehkä kaikkien aikojen paras satukirja!

Veera Virtanen ja kiusaaja jatkaa suosittua lastenkirjasarjaa