Viikon kirja: Volkkari, Sitikka ja Mersu



Teimme toissaviikolla hyviä löytöjä jokakeväisiltä Portsan katumarkkinoilta. Kuopus sai viidellä eurolla Peppi Pitkätossu -teemaisen lentolaukun, josta hän on ikionnellinen, ja esikoiselle löytyi monipuolinen etsiväsetti kolmella eurolla. Nyt kelpaa tutkia sormenjälkiä ja kirjoittaa koodikielellä salaisia viestejä!

Minä puolestani löysin siskonpojalle omituisella tavalla viehättävän kirjan parilla eurolla. Thøger Birkelandin kirjoittama ja Lars Laugenin kuvittama kuvakirja vuodelta 1991 kertoo romuttamolla lojuvista autoista, jotka surkuttelevat kohtaloaan ja jännittävät, milloin torahampainen nosturi kiikuttaa ne puristimeen. Tarinan alussa kolme autoa, Volkswagen, Citroen ja Mercedes Benz, ystävystyvät ja kertovat toisilleen elämäntarinansa. Volkkari ja Sitikka uskoutuvat toisilleen myös haukkumanimistä, joita ovat vuosien varrella joutuneet sietämään.
Volkswagen rykäisi niin, että vasemmasta etulokasuojasta varisi pari ruostekerrosta.
- Hyvä on! Pahimmat ovat Kupla, Sittiäinen, Potta, Pahnapuhallin ja Kilpikonna.
Citroen hymyili hiukan, mutta hymyssä ei oikein ollut puhtia.
- Tuntuuko sinusta ehkä Apinakiikku, Rättäri, Pahvijaguaari tai Soputeltta paremmalta, kun on syntynyt Citroeniksi? 
Ne vertailevat erilaisia omistajia, joiden armoilla ovat eläneet. Mercedes Benz on kuulunut kreiville ja tuntee asiasta suurta ylpeyttä. Volkswagen haikailee ensimmäisen omistajansa, Aarnen, perään.
Aarne tuli alkuaikoina joka ilta luokseni autotalliin. Hän istuutui etuistuimelle ja siveli rattiani. "Sinä maksoit hävyttömän paljon, Volkkari, mutta olet kyllä sen arvoinen." Niin hän sanoi ja silitti kojelautaani. 
Romuttamolla kun ollaan, autoja tietenkin mietityttää puristimen kouriin joutuminen. Mersu on varma, että se tullaan murskaamaan viimeisenä, mutta toisin käy. Kirja loppuu itse asiassa aika liikuttavasti, mikä on jotenkin häkellyttävää – hassua liikuttua vanhan rikkinäisen auton kohtalosta. Mutta sellainen tämä koko kirja on, yhtä aikaa häkellyttävä ja hassu.



KirjaVolkkari, Sitikka ja Mersu 
Teksti: Thøger Birkeland
Suomennos: Auli Hurme-Keränen
Kuvitus: Lars Lauge
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1991

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä

Veera Virtanen ja kiusaaja jatkaa suosittua lastenkirjasarjaa

Pieniä mutta tärkeitä kuvakirjoja luonnosta