Viikon kirja: Toivoisin että asuisin kuussa


Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Viime vuonna juhlittiin satavuotiasta Suomea, tänä vuonna juhlitaan lastenkirjailija, kääntäjä Marjatta Kurenniemeä, jonka syntymäpäivästä tuli kuluneeksi sata vuotta 7.5.2018.

Juhlavuoden kunniaksi WSOY on julkaissut Ismo Loivamaan toimittaman kokoelman Kurenniemen satuja ja runoja. Kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander.

Kurenniemen tunnetuimpia tarinoita lienevät 1950-luvulta peräisin oleva Oli ennen Onnimanni sekä 1960-80-luvuilla kirjoitetut kertomukset Onnelista ja Annelista, jotka ovat viime vuosina seikkailleet valkokankaallakin kolmen elokuvan verran.

Loivamaa kertoo esipuheessaan, että Kurenniemi oli viiden vilkkaan lapsen äiti, joka osasi kuitenkin ottaa aikaa myös itselleen – tai jos aikaa ei meinannut muuten löytyä, hän keksi omaperäisiä ratkaisuja ja esimerkiksi ripusti kirjan pyykkipoikien avulla tiskipöydän yläpuolelle ja luki tiskatessaan. Kätevää!



Kun sain käsiini Toivoisin että asuisin kuussa -kokoelman, ahmin runot ja tarinat siltä istumalta. Toistasataa sivua kielellä leikittelyä, oivaltavia sanavalintoja ja nokkelia riimejä, eihän sellaisesta voi kuin nauttia! Erityisesti seuraavat sadut ja runot ilahduttivat:

Satu pöyhkeästä voikukasta ja Satu elefantista joka ei tiennyt, kumpi pää on kumpi pää naurattavat sekä aikuista että lasta kekseliäisyydellään.

Satu tavattoman tavallisesta prinsessasta viehättää nurinkurisuudellaan ja Kirri-Mirri-Miuku-Mauku-Pirrinpoika-Puks -tarinan kissalla on varmasti maailman hullunkurisin nimi.

Nimikkoruno Toivoisin että asuisin kuussa on lapsenmielinen haave muuttaa kuuhun, jossa arkiset velvollisuudet kääntyisivät hauskanpidoksi.



Tyttö joka ei tiennyt nimeään on puolestaan liikuttavan ihana kertomus suurperheen nuorimmasta lapsesta, jonka nimen koko perhe oli kiireen keskellä unohtanut. Tästä tarinasta tuli mieleen Onnelin perhetilanne kirjassa Onnelin ja Annelin talo, sillä myös Onnelilla on niin paljon sisaruksia, etteivät hänen vanhempansa edes huomanneet tämän muuttamista omaan taloon.

Lasten oikeudesta turvalliseen kotiin ja lasten oikeuksien puolustaminen ylipäätään oli Kurenniemelle tärkeä aihe, joka näkyy hyvin esimerkiksi Lasten vallankumouslaulussa, josta on alla pieni ote:

"Mikä noita aikuisia vaivaakaan?
Heitä en ymmärrä ollenkaan!
Sotii ja riitelee vuodesta toiseen.
Me emme suostu menoon moiseen!
Lapset kun vallan kerran saa
ei ole palloa parempaa!"



Jos haluaisitte ostaa ajattoman ja kauniisti kuvitetun lastenkirjan lahjaksi, tässä on loistava vaihtoehto. Ihana kirja!

***

KirjaToivoisin että asuisin kuussa
Teksti: Marjatta Kurenniemi
Kuvitus: Sanna Mander
Toimittanut: Ismo Loivamaa
Kustantaja: WSOY 2018

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä

Veera Virtanen ja kiusaaja jatkaa suosittua lastenkirjasarjaa

Pieniä mutta tärkeitä kuvakirjoja luonnosta