Viikon kirja: Viisikko karkuteillä


Herahtaako sinullakin vesi kielelle pelkästä Viisikko-kirjan ajattelemisesta? En muista, että missään muussa kirjasarjassa olisi syöty niin paljon eväitä kuin Enid Blytonin kirjoittamissa seikkailukirjoissa. Eväiden nauttimisen lisäksi Viisikko-sarjan neljä lasta ja koira selviytyvät erilaisista kiperistä tilanteista nokkeluutensa ja rohkeutensa ansiosta.
 
"Kinkku ja leipä esiin, ja se pikkelsiruukku joka tuli mukaan, komensi Leo. - Minä aion avata maitopulveritölkin. Laita sinä Pauli kaakaota niin että sitä riittää."
Päähenkilöistä Anne, Dick ja Leo kuuluvat samaan perheeseen. Viisikon neljäs jäsen on lasten Pauli-serkku ja hännänhuippuna hääräilee Paulin koira Tim. Paulin oikea nimi on Paula, mutta koska hän on aina halunnut olla poika, läheiset kutsuvat häntä Pauliksi. Serkukset viettävät usein lomiaan Paulin vanhempien, Fanny-tädin ja Peter-sedän, luona maaseudulla.

Viisikko karkuteillä on sarjan kolmas kirja ja oma lempparini. Muistan kirjan tapahtumat vieläkin elävästi lapsuudestani: Paulin äidin sairastumisen ja inhottavan rouva Stickin, joka toimii talossa väliaikaisena taloudenhoitajana. Stickin pariskunnalla on piskuinen Raisu-koira ja ilkeästi käyttäytyvä lapsi, Rollo, joka lauleskelee Paulista pilkkalauluja. Kun Fanny-täti joutuu sairaalaan, Peter-setä lähtee tämän mukaan, ja lapset jäävät rouva Stickin armoille. Pian myös epäilyttävä herra Stick saapuu taloon. Kun rouva Stick uhkaa myrkyttää Tim-koiran, Pauli päättää karata läheiselle Kirrin-saarelle, joka kuuluu hänelle. Muut lapset haluavat tietysti tulla mukaan. Pian lapset istuvatkin jo eväitä syömässä:

"Ensin avattiin säilykelihatölkki ja voideltiin paksuja voileipiä. Sitten avattiin ananastölkki ja syötiin mehukkaat, makeat viipaleet suoraan tölkistä. Tämän jälkeen tuntui kuitenkin vielä olevan vähän nälkä, ja siksi avattiin pari rasiaa sardiineita, jotka syötiin keksien kanssa. Se oli tukeva ateria.
- Limonadia jälkiruoaksi, saanko pyytää, sanoi Dick."

Lapset kunnostavat hiekkapohjaisesta luolasta viihtyisän yöpymispaikan. He ovat ottaneet Paulin kotoa tyynyjä ja huopia, joiden lisäksi he levittävät kanervia vuoteiksi. Aamulla herätessään he pulahtavat uimaan, ja sitten on tietysti aamiaisen aika.

Viisikon saarella oleskelu ei ole kuitenkaan pelkkää idyllistä eväiden syömistä, sillä pian he näkevät mereltä päin tulevia epäilyttäviä valomerkkejä. Vielä omituisempi löytö on kirstullinen pienen lapsen vaatteita ja nukkeja. Ja pian Viisikko kuulee pikkutytön hätääntyneen huudon...

Viisikko-sarja on mainiota lomalukemista koululaisille. Suurimman osan kirjoista – joita on yhteensä 21 – on suomentanut Lea Karvonen. Tiesittekö, että Lea Karvonen on Tammen 1950-luvulla käyttöön ottama salanimi? Oikeasti kyseessä on nimekkäiden suomalaiskirjailijoiden ja -kääntäjien joukko, joka ei halunnut nimeään yhdistettävän tietynlaiseen viihdekirjallisuuteen (lue lisää täältä).

Mikä on sinun Viisikko-suosikkisi?

***

KirjaViisikko karkuteillä
Teksti: Enid Blyton
Suomentaja: Lea Karvonen
Kustantaja: Tammi 2004 (alkuperäisteos 1942)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä

Veera Virtanen ja kiusaaja jatkaa suosittua lastenkirjasarjaa

Pieniä mutta tärkeitä kuvakirjoja luonnosta