Pupu Tupuna – puuduttavan yksitoikkoinen vai ihastuttavan yksityiskohtainen?


Pupu Tupuna oli läsnä jo omassa lapsuudessani. Mielessäni häilyy muisto, jossa kävelen kyläkaupan asiamiespostista kotiin pitkin pölyistä jalkakäytävää kuumana kesäpäivänä ja availen malttamattomana ruskeaan paperiin käärittyä pakettia. Paketista paljastuu pehmeäkantinen Pupu Tupunan leikkimökki -kirja. Muistan tykänneeni siitä kovasti, samoin kuin Pupu Tupunasta muutenkin.

Kun esikoinen oli vuoden ikäinen, ostin hänelle Pupu Tupuna neuvolassa -kirjan. Ajattelin, että kattavasti neuvolaa käsittelevä kirja auttaisi lasta tutustumaan jännittävään neuvolamaailmaan turvallisesti. Näin toki on tapahtunutkin, mutta samalla tulin tehneeksi karhunpalveluksen itselleni. Pupu Tupuna neuvolassa on nimittäin kirja, joka ei lopu koskaan. Ei koskaan. Se ei vain lopu. Aina kun mietit, että no niin, tämä oli varmaan viimeinen neuvolassa suoritettava toimenpide, erehdyt. Terveydenhoitaja Virpi Villanen ja lääkäri Pirre Pystykorva keksivät aina vain uusia ja uusia tutkimuksia. Lapsista tämä kaikki on tietenkin tavattoman mielenkiintoista, mutta kun sitä yhtä ja samaa neuvolakirjaa on lukenut tarpeeksi monta kertaa, tekisi mieli alkaa kiljua siinä vaiheessa, kun lapsi ehdottaa sitä iltasaduksi.



Toinen tästä iäisyyteen venyvä Pupu Tupuna -kirja on Pupu Tupuna seikkailee. Siinä on yhdistetty kolme tarinaa, jotka kaikki kertovat Pupu Tupunan käynnistä erään perheen talossa. Talossa se tutustuu Mirri-kissaan ja Hippi-hiireen, jotka esittelevät sille taloa. Kirjan keskimmäinen tarina, Utelias Pupu Tupuna, keskittyy hämmentävän yksityiskohtaisesti huonekaluihin.
Ensin leikitään tuolilla. Tuolille ja tuolilta hypitään sekä tuolia kierretään kuuden kokonaisen sivun verran. Sitten löydetään kaappi. Kaapin päällä ja ympärillä ilakoidaan viisi sivua. Vaatelipasto tarjoaa jännitystä peräti neljäntoista (!) sivun verran. Yhteensä 25 sivua tutustumista kolmeen eri huonekaluun. Ja arvatkaa mitä? Voisi kuvitella, että tämä tuolileikki saisi lapsetkin haukottelemaan, mutta kaikkea muuta! Leikki-ikäisten mielestä on näköjään kiehtovaa seurata, miten Pupu Tupuna ystävineen kokeilee olla välillä tuolin takana, välillä edessä.



Kolmas lastenhuoneen kirjahyllystä löytyvä Pupu Tupuna -kirja kertoo leikkipuistosta. Muistan tämänkin kirjan omasta lapsuudestani. Lapsena tykkäsin, nyt aikuisena itken hiljaa mielessäni, kun kuopus valitsee sen iltasaduksi. Ennen oli helpompaa, kun pystyin halutessani jättämään osan virkkeistä kokonaan pois, mutta enää huijaukseni ei toimi kuopukseenkaan, joka muistaa kuulemansa tarinat sanatarkasti ulkoa. Luettava on, joka ikisen vekottimen ja vempaimen esittely. Jos olette joskus pohtineet, mitä kaikkia leikkipuistolaitteita Pirkko Koskimiehen keksimässä leikkipuistossa
on, tässä lista:

1. hiekkalaatikko
2. liukumäki
3. kiipeilyteline
4. puinen auto
5. puinen laiva
6. puinen veturi
7. keinuhevosia
8. sienikaruselli
9. mökkejä, joissa on portaita ja liukumäkiä
10. karuselli
11. rengaskeinuja
12. köysirata
13. venekeinuja
14. lentokone
15. avaruusalus
16. avaruusmato
17. avaruuskylä
18. avaruusukko renkaineen
19. kirahvimittapaalu



Voin kuvitella Koskimiehen kirjoituskoneensa ääressä 1980-luvulla keksimässä yhä uusia ja uusia vempaimia. Onkohan hän yrittänyt saada kasaan täydet 20, mutta ei millään keksinyt enää viimeistä? En ihmettele, sen verran monipuolinen virkistysalue hänen luomansa leikkipuisto on. Turun Seikkailupuistokin kalpenee sen rinnalla.

Pupu Tupuna -kirjat eivät missään nimessä ole huonoja kirjoja. Niissä leikitellään lapsen luontaisella uteliaisuudella, opetetaan rivien välissä hyviä tapoja ja suhtaudutaan maailmaan myönteisesti ja hyväntuulisesti. Koskimies tavoitti lasten maailmasta jotain hyvin oleellista, ei hänen tuotantonsa muuten olisi pysynyt pinnalla jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Tiesittekö muuten, että alun perin Pupu Tupuna -kirjat laadittiin kuulovammaisia lapsia varten? Kirjoista tuli kuitenkin suosittuja myös muiden keskuudessa.

***

KirjatPupu Tupuna neuvolassa, Pupu Tupuna seikkailee ja Pupu Tupuna leikkipuistossa
Teksti ja kuvitus: Pirkko Koskimies
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland Oy

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?