Viikon kirja: Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö


Turussa mitattiin tänään tämän kesän helle-ennätys, yli 32 astetta! Onneksi toimistolla on ilmastointi, muuten olisi työnteko käynyt aika tukalaksi.

Viikon kirjojen kanssa on ollut parin viikon (kesä- ja sairastelu)tauko, mutta nyt on pakko nostaa Viikon kirjaksi Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan vuonna 2007 julkaistu Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö. Siinä on nimittäin sellainen kirja, joka sopii kesäpäiviin kuin strösseli pehmikseen.

Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö -kirja alkaa katastrofilla: Riston ja Rauhan alakerran naapuri, Lennart Lindberg, syö vahingossa Räppääjien viimeisen keksijäätelötötterön. Ristolle ei kelpaa mikään muu jäätelö ja hän lähestulkoon menettää elämänhalunsa, kun käy ilmi, että keksijäätelötötteröiden valmistus on lopetettu koko Euroopassa. Pian Risto, Nelli, Rauha ja Lennart lähtevät junalla kohti Höljäkkää, jossa huhujen mukaan on vielä muutama tuutti jäljellä.
Nopoloiden kirjoissa on aina runsaasti vauhtia ja väärinkäsityksiä, niin tässäkin. Ennen kuin Risto pääsee vielä kerran maistamaan himoitsemaansa keksijäätelötötteröä, Lennart joutuu pidätetyksi ja koko konkkaronkka joutuu pupuasuihin puettuina kesäteatterin lavalle. Nelikon perässä ovat niin konstaapeli, konduktööri kuin näytelmäkirjailijakin. Aino Havukainen ja Sami Toivonen, jotka kuvittivat Risto Räppääjiä ennen Christel Rönnsiä, takaavat hulvattomalla tyylillään sen, että tätä kirjaa on myös hauska katsella.

Tämä kevyt ja viihdyttävä kirja kannattaa ottaa mukaan rannalle, eväsretkelle, puistoon tai minne sitä nyt kesällä mieliikään mennä. Yhteen asiaan kannattaa kuitenkin varautua: jätskirahaa tarvitaan mukaan!

***

Kirja: Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö
Teksti: Sinikka Nopola ja Tiina Nopola
Kuvitus: Aino Havukainen & Sami Toivonen
Kustantaja: Tammi 2007

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää