Pekka Töpöhäntä eri vuosikymmeninä – mikä on sinun suosikki-Pekkasi?

Pekka Töpöhäntä (Pelle SvanslösPeter-No-Tail) on yksi lempikissoistani. Onneksi lapsetkin tykkäävät Pekasta, sillä muuten en varmaan kehtaisi kantaa kotiin sylikaupalla Pekka Töpöhäntä -kirjoja kirppisreissuiltani. Löysin taannoin lastenkirppikseltä kolme mainiota Töpöhäntä-tarinaa, joissa kaikissa esiintyi erinäköinen Pekka. Tästä innostuneena päätin tehdä pienen vertailevan tutkimuksen Pekka Töpöhännästä eri vuosikymmeninä.
Pekka Töpöhännän tarina 
Pekka Töpöhännän luoneella Gösta Knutssonilla itsellään oli lapsena hännätön kissa. 1930-luvulla Knutsson alkoi pitää radiokuunnelmia, jotka olivat saaneet inspiraationsa tästä lapsuuden kissasta. Suositut kuunnelmat jatkoivat pian elämäänsä kirjasarjana, jota Knutsson julkaisi vuodesta 1939 aina vuoteen 1972 asti. Kirjat sijoittuivat Knutssonin kotikaupunkiin Uppsalaan ja Knutssonin ystävistä tuli kissahahmoja kirjojen sivuille. Knutsson itse oli Pekka Töpöhäntä ja hänen puolisonsa toimi esikuvana Maija Maitoparralle, Pekan puolisolle. Pekan koiraystävä, Mauri Mäyräkoira, kertoo Knutssonin omasta mäyräkoirasta. Ilkeän Monnin ja hölmöjen Pillin ja Pullan esikuvista on eri versioita, mutta yhden teorian mukaan Monni sai inspiraationsa Knutssonin latinanopettajasta ja Pilli ja Pulla Tukholman osakunnan jäsenistä, joista Knutsson ei pitänyt. (Wikipedia)
Lucie Lundberg kuvitti ensimmäiset Pekka Töpöhäntä -kirjat. Niissä Pekka on aivan erinäköinen kuin tänä päivänä.
Itselleni se "oikea" Pekka Töpöhäntä taitaa olla 80-luvulla tehdyn piirroselokuvan Pekka. Tämän Pekan ainakin muistan parhaiten (sekä hyvässä että pahassa – empaattisena lapsena minua ahdisti katsella, kuinka Pekkaa härnättiin). Filmiversion Pekka ja hänen kaverinsa saivat nykyisen ulkomuotonsa Jan Gissbergin kynästä
Uusimpien Pekka Töpöhäntä -kirjojen kuvituksesta vastaa Ingrid Flygare, joka on säilyttänyt Töpöhännän aika lailla samanlaisena kuin tämä oli Gissbergin filmissä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär