Viikon kirja: Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä

Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä on yksi viime aikojen kirpparilöytöjäni. Thorbjorn Egnerin 1950-luvulla kirjoittama klassikkosatu kertoo ystävyydestä, rohkeudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Vaikka kirja on vanha, on siitä tehty elokuva suht hiljattain vuonna 2016. Emme ole vielä katsoneet tuota leffaa, mutta ehdottomasti aiomme tutustua siihen vielä tänä syksynä!

Myökki-Pyökki-metsässä asuu värikäs joukko eläimiä, jotka käyttäytyvät hyvin ihmismäisesti: kulkevat kahdella jalalla ja käyttävät vaatteita. Pienemmät eläimet joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan, etteivät tule syödyksi. Erityisen vaarallinen on Mikko Repolainen, joka havittelee suupalaa milloin Hyppelihiirestä, milloin tämän ystävistä. Pienten lukijoiden iloksi Repolainen saa kuitenkin aina pitkän nenän. Välillä hän nukahtaa saalista väijyessään, välillä joutuu ovelan leipuri-Jänöliinin ja tämän oppipojan höynäyttämäksi. 

Kun Samuli Siili yrittää syödä Mummeli Metsähiiren, tämän lapsenlapsi Martti Metsähiiri hermostuu ja laatii ehdotuksen yhteisestä laista, jota kaikkien metsän asukkaiden tulisi noudattaa. Hän esittelee lain metsän asioista päättävälle Karhuvaarille, ja vaikka Mikko Repolainen, Pöllö ja Samuli Siili vähän nikottelevatkin vastaan, kaikki äänestävät lopulta lain puolesta.

- Joo joo, Mikko sanoi harmissaan, – laske sitten minunkin käpäläni mukaan. Mutta se laki on ihan pöhkö – sen haluan saada sanotuksi.

Uusi laki tuo rauhan asukkaiden keskelle, mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa: lähistöllä asuvan maatalon väki sieppaa pienen karhunpentu-Pummelin ja aikoo myydä tämän sirkukseen! Apuun tarvitaan koko metsänväki, ja lopulta kaikkien aluksi pelkäämästä Mikko Repolaisesta kuoriutuukin urhea sankari, jonka nokkeluuden avulla Pummeli saadaan pelastettua. 

Kirjassa on syvällisempien teemojen lisäksi paljon hassua huumoria. Tilannekomiikkaa tarjoilee esimerkiksi kertomus siitä, miten Hyppelihiiri päätyy oravaperheen lastenvahdiksi ja yrittää saada vilkkaita oravalapsia nukahtamaan. Lauluja luritteleva Hyppelihiiri on mielenkiintoinen päähenkilö, sillä hänestä löytyy mukavan luonteen lisäksi ärsyttäviäkin piirteitä: hän on itse liian laiska laittaakseen ruokaa ja kutsuukin itsensä aina sopivasti kylään paikkoihin, joissa tietää ruokaa olevan tarjolla.

Myökki-Pyökki-metsään sijoittuva satu on klassikko, joka kannattaa ehdottomasti lukea lapsille. Meillä kirjasta tykkäsivät kovasti molemmat lapset. Egnerin kotimaassa Norjassa Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä nauttii edelleen suurta arvostusta ja jos olen oikein ymmärtänyt, myös Egnerin säveltämät laulut ovat tosi suosittuja. (Hyppelihiiri ja muut asukkaat puhkeavat vähän väliä lauluun, mikä on yksi syy sille, että haluan nähdä myös elokuvaversion.)

Hyppelihiiren ja tämän kaverusten seikkailut tuovat mieleeni kotimaisen Pikku Siili -kirjan. Siinäkin tarinan ytimessä on ystävyys, rohkeus ja pienempien puolustaminen, ja alun ilkeä kettu muuttuu lopussa kaikkien ystäväksi. (Pikku Siili on esitelty täällä.)

Onko teillä katsottu Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -elokuva? Tykkäsivätkö lapset?

***

Kirja: Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä

Teksti ja kuvitus: Thorbjorn Egner

Suomennos: Marja-Liisa Alanko ja Eila Kivikk'aho (laulut suomentanut Panu Pekkanen)

Kustantaja: WSOY 1979 (1. painos 1956)