Prinsessa Pikkiriikin iltasaduissa prinsessat pärjäävät ilman prinssejä

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Prinsessa Pikkiriikki on hauska, rämäpäinen ja tomera lapsi, joka ei oikeasti ole kuninkaallinen, mutta on päättänyt siitä huolimatta ryhtyä prinsessaksi. Hannele Lampelan kolmannessa Prinsessa Pikkiriikki -kirjassa Pikkiriikki panee iltasadut uuteen uskoon, koska hän kauhistuu tarinaa, jossa prinssinpälikkä suutelee Ruususta ilman lupaa. Lopputuloksena on Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut, ja voi miten olen nauranut niitä lukiessani! 
Ensimmäinen satu kertoo prinsessasta, joka "oppii käyttämään herätyskelloa". Sen sijaan, että alistuisi nukahtamaan kuusitoistavuotispäivänään vuosikausiksi ja odottelemaan prinssin suudelmaa, tämä Prinsessa Ruususen fiksumpi versio laittaa herätyskellon soimaan. Sankariprinsessa Ryysy-Eetun tarina muistuttaa kertomusta Tuhkimosta, mutta toisin kuin Tuhkimo, Ryysy-Eetu on erityisen kiinnostunut kuninkaallisten juhlien tarjoiluista. Santsattuaan monta kertaa italiansalaattia ja karkkia, Ryysy-Eetu päättää hurmata prinssin hurjilla tempuillaan. 
Omia lemppareitani olivat mukaelmat Hannusta ja Kertusta sekä Lumikista, sillä molempiin tarinoihin oli upotettu paljon erityisesti aikuisten nauruhermoja kutkuttavia vitsejä. Esimerkiksi seuraavaan sitaattiin voin samastua täydestä sydämestäni:
Piparkakkutalon tekeminen on TOSI vaikeaa, ja sen tietää taatusti jokainen, joka sellaista on erehtynyt yrittämään. Ihan mahdoton tehtävä, joka saa mielen ärtymään.
Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut avautuvat muutenkin eri tavalla aikuisille ja lapsille. Monet ikäiseni ovat varttuneet perinteisten prinsessasatujen parissa, eikä lapsena ainakaan minulle juolahtanut edes mieleeni kyseenalaistaa prinsessojen passiivista roolia. Omille lapsilleni on tarjolla rikkaampaa ja tasa-arvoisempaa lastenkirjakulttuuria, eivätkä Prinsessa Pikkiriikin tarinat välttämättä edes tunnu heistä kapinallisilta. Heille on – onneksi – itsestäänselvää se, että prinssin pitää kysyä lupa ennen kuin saa pussata ja että Lumikin ensimmäinen ajatus kääpiöiden sotkuisen kodin nähdessään ei suinkaan ole sen siivoaminen.
Kirja: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut
Teksti: Hannele Lampela
Kuvitus: Ninka Reittu
Kustantaja: Otava 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää