Raportti Turun Kirjamessuilta 2018

Olipahan taas messut! Väkeä oli paljon (varsinkin vessajonoissa), mutta kaltaiseni väkijoukkojen välttelijäkin viihtyi yllättävän hyvin, sillä messutunnelma oli hyväntuulinen ja leppoisa. 

Etukäteen tekemäni messusuunnitelma osoittautui liian kunnianhimoiseksi (tai sitten olin laatinut sen sille messuminälle, joka mielikuvissani aina näihin tapahtumiin osallistuu). Seuraavia keskusteluja olin kuitenkin mukana seuraamassa:

MITÄ MINNA TEKISI – Suurnaisen perintö 2010-luvulla. Minna Canth 175 vuotta

Jenni Haukion moderoimassa keskustelussa olivat mukana Rouva C. -kirjan kirjoittanut Minna Rytisalo, näyttelijä ja professori Elina Knihtilä ja Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen. Kaikki halukkaat, esimerkiksi presidentti, eivät mahtuneet istumaan, sen verran täynnä auditorio oli. Eikä mikään ihme, että yleisöä kiinnosti, onhan Minna Canthin merkitys suomalaiselle tasa-arvolle vertaansa vailla. Keskustelun parasta antia omasta mielestäni olivat kuitenkin Knihtilän osuvat, yhteiskunnan patriarkaalisia valtarakenteita kritisoivat heitot. Hauska oli myös ajatusleikki siitä, että jos Minna Canth eläisi, hän olisi todennäköisesti tubettaja.

Rakkautta kirjoihin vai maksettua markkinointia?

Kirjabloggaajat keskustelemassa kirjablogeista – pakkohan tätä oli mennä kuuntelemaan! Mukana keskustelemassa olivat kirjailija Pajtim Statovci, Tekstiluolan Tuomas Aitonurmi, Kirsin kirjanurkan Kirsi Hietanen, Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja Korhonen, Tuija Takala Tuijata-blogista ja Sivumennen-podcastia siskonsa kanssa pitävä Jonna Tapanainen. Keskustelua moderoi Kirsin Book Clubin jäsen Airi Vilhunen. 

Keskustelussa sivuttiin vanhaa väitettä, jonka mukaan kustantamot maksavat kirjabloggaajille kirja-arvioista. Tämä juttu herätti ilmestyessään paljon kummastelua, sillä kustantamoilla ei todellakaan ole tapana maksaa kirja-arvioista – ainakaan kirjabloggaajille. Suositut lifestyle-blogit ovatkin sitten asia erikseen, sillä blogien suuret lukijamäärät ovat avainasemassa kirjojenkin markkinoinnissa. Itse saan paljon lastenkirjoja arvostelukappaleina eri kustantajilta, mikä on tietenkin valtavan mukava asia, kun niistä kerran tykkään kirjoitella, mutta ilmaiset kirjat eivät ole se syy, minkä takia bloggaan. Kirjoitan lastenkirjoista, koska ne ovat yksi parhaista asioista maailmassa. Kuten olen joskus aikaisemminkin sanonut, kirjakauppojen alennusmyynnit ja lastenkirppisten kirjavalikoimat ovat omat "hullut päiväni", toisin kuin tavaratalojen ripsivärilaarit. Tänäänkin mieheni joutui lähestulkoon taluttamaan minut pois käytettyjen lastenkirjojen osastolta, kun aloin osoittaa uhkaavia sekoamisen merkkejä. (Lopulta ostin vain kaksi käytettyä kirjaa: Heinähattu, Vilttitossu ja kaksitoista kuuta ja Mestaritontun seikkailut, joista jälkimmäinen on ollut hankintalistallani pidempään.)

Nyt jouduin vähän sivuraiteille, mutta todettakoon vielä tuosta eilisestä keskustelusta, että kyllä se kirjoista kirjoittaminen taitaa meillä kaikilla kirjabloggaajilla kummuta nimenomaan rakkaudesta kirjoihin. 

Ihanan Heli Laaksosen kirjabussi

Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Siskossyndrooma

Oi että minä sitten tykkään Nopoloista. Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan kirjat Risto Räppääjästä ja Heinähatusta ja Vilttitossusta kuuluvat lasten lempilukemistoon, ja kirjahyllyssämme on molemmista lastenkirjasarjoista useampi osa. Tällä kertaa siskokset kuitenkin viihdyttivät yleisöä aidoilla lapsuusmuistoillaan, joita syksyn uutuuskirja, Siskossyndrooma, on tulvillaan. Siinä kirja, joka singahti heti lukulistalleni!

Perheet lukevat

Lopuksi kävin vielä seuraamassa Mila Teräksen, Silja Sillanpään ja Rauha Maarnon keskustelua ääneen lukemisen ja lukemisharrastuksen merkityksestä. Itselleni tämä aihe on hyvin tärkeä ja läheinen, ja olin siksi aika pettynyt, kun Jukola-saliin tuli vain kourallinen kuulijoita minun ja mieheni lisäksi. Keskustelu oli kuitenkin antoisa ja mielenkiintoinen. Tuntuu siltä, että useat tahot ponnistelevat tällä hetkellä kovasti saadakseen perheitä innostumaan lukemisesta. Toisaalta, kuten Rauha Maarno totesi, on vaikeaa edistää lukemisharrastusta, jos kirjastojen aineistomäärärahoja leikataan jatkuvasti. 

Täällä presidenttikin olisi saanut tuolin.

Näihin hajanaisiin mietelmiin lopettelen messuraporttini. Saldo erilaisten keskustelujen kuulemisen lisäksi:

• kaksi lastenkirjaa
• yksi palapeli
• kaksi värikynäsettiä
• pussillinen metrilakua
• yksi lastenristikkolehti

Bloggaaja kiittää blogipassista, lauantain bloggaajalounaasta ja kivoista messuista. Ensi vuonna uudestaan! :)