Aina ei tarvita tablettia: Etsi ja löydä -kirja viihdyttää pieniä matkustajia

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Vietämme tänä vuonna joulun Rukalla. Se on ihanaa se, mutta matka Turusta Rukalle on sen verran pitkä, että hiukan kyllä hikoiluttaa jo etukäteen. Molemmat lapseni ovat reippaita reissaajia, mutta totta kai useamman tunnin yhtämittainen autossa istuminen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. 
Joudumme varmasti jossain vaiheessa matkaa turvautumaan Pikku Kakkosen sovellukseen ja Areenasta katsottuihin Ryhmä Hau -jaksoihin, mutta onneksi perinteisellä kirjapuolellakin on omat vaihtoehtonsa matkaviihdykkeeksi. Tajusin nimittäin juuri, että Etsi ja löydä -kirjat tarjoavat oivaa puuhaa useammaksi tunniksi. 
Sain aikaisemmin syksyllä Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen kyläilee -kirjasta arvostelukappaleen. Tämä on juuri sellainen Etsi ja löydä -kirja, joka on suunniteltu perheen pienimpien ajanvietteeksi ja joka kannattaa sujauttaa reppuun mukaan matkalle lähtiessä. Varsinkin junamatkoille ja lennoille kirja on mainio seuralainen, ja autolla matkustavat voivat kaivaa kirjan äkkiä esiin ohikiitävän päivänvalon hetkellä.
Ensin etsitään, sitten keksitään ja kerrotaan. Kuva alun perin Kunnaksen Apua, merirosvoja! -kirjassa:
Lukutaitoinen lapsi pärjää kirjan kanssa itsekseen, mutta pienemmät lapset tarvitsevat aikuisen tai lukemaan oppineen kaverin opastamaan, mitä aukeamilta on tarkoitus etsiä. Kirjan "käyttöohje" on siis sellainen, että jokaisella aukeamalla on lista asioista, jotka kuvasta yritetään löytää. Lisätekemistä tuo Keksi ja kerro -osio, jossa vastataan kysymyksiin ja kerrotaan itsestä jokin asia. Jokaiselle aukeamalle on piilotettu myös Herra Hakkarainen ja Hämähäkki-Heikki, ja Masa Marsu puolestaan lymyilee kertaalleen jossain päin kirjaa. Kirjan lopussa on ratkaisut sekä etsittäviin asioihin että niihin kysymyksiin, jotka eivät kohdistu lukijaan.
Herra Hakkarainen kyläilee -kirjan kuvitukset ovat peräisin useista Mauri Kunnaksen teoksista, mikä on itse asiassa tosi hauska tapa tutustua Kunnaksen laajaan tuotantoon.
Yökirjastakin on kuvitusta mukana:
Minun mielestäni Herra Hakkarainen kyläilee -kirja ja sen kaltaiset teokset voittavat kännykkäsovellukset mennen tullen. Tässäkin kirjassa on niin paljon tarkkaan mietittyjä ja hauskoja yksityiskohtia, että aikuinenkin uppoaa mielellään lapsen seuraksi kuvia ihmettelemään. Suosittelen!
***
Kirja: Herra Hakkarainen kyläilee
Kuvitus: Mauri Kunnas
Teksti: Katriina Kauppila
Kustantaja: Otava 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää