Mestarietsivä Peppunen: Jos etsivän virkaa toimittaa puhuva takapuoli, onko kyseessä hitti vai huti?

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Yksi tämän syksyn hämmentävimmistä lastenkirjauutuuksista on japanilaista alkuperää oleva Mestarietsivä Peppunen. En tiedä, onko tämän alakoululaisille suunnatun dekkarin konsepti yksinkertaisesti nerokas vai iljettävä, mutta ainakin siinä yhdistyvät kaksi useimpien lasten rakastamaa asiaa: arvoitukset ja pierut. 
Peppunen, jolla on siis pään tilalla iso takapuoli, ratkaisee kirjassa kaksi mysteeriä yhdessä Brown-nimisen apulaisensa kanssa. Arvoitusten parasta antia on ehdottomasti se, että lapset pääsevät kokeilemaan omia etsivän taitojaan yhdessä Peppusen ja Brownin kanssa.
Ensimmäisessä tarinassa (Rouva Purppuran tapaus) lukija saa muun muassa ratkaista salaperäisen koodin, selvittää tiensä bataattipeltosokkelosta maaliin, tulkita sana-arvoitusta ja etsiä peppuja. Toisessa tarinassa (Kuka varasti vanukkaan?) autetaan lasta päättelemään mitä on tapahtunut opettamalla kolme tärkeää päättelykeinoa: muistaminen, tutkiminen ja tulkitseminen. 
Kirjan tehtävät kehittävät lasten kognitiivisia taitoja kuten esimerkiksi loogista päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Jos ei anna sen kummallisuuden häiritä, että päähenkilönä on pylly, joka ratkoo rikoksia muun muassa pieraisemalla, voi Mestarietsivä Peppunen hyvinkin olla hitti! 
Kirja: Mestarietsivä Peppunen
Teksti: Yoko Tanaka
Kuvitus: Masahide Fukasawa
Suomennos: Mayu Saaritsa
Kustantaja: Nemo 2018 (alkuperäisteos 2015)

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää