Kirjakärpänen-sarjan helppolukuiset ja mukavat tarinat

1.2.2019 klo 17:59
Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten.
Kariston viime vuonna perustetussa Kirjakärpänen-sarjassa on mukavaa surinaa ja hauskaa pörinää. Sarja tarjoaa helppolukuisia, tämän päivän lapsia puhuttelevia tarinoita vähän samaan tyyliin kuin WSOY:n Lukupalat-sarja.
Meillä tutustuttiin Riina Katajavuoren kirjoittamaan ja Liisa Kallion kuvittamaan Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin -kirjaan sekä Jyri Paretskoin ja Nadja Sarellin Elias ja sukkapallopommipuu -kirjaan.
                            
Talvikki on alakoululainen, joka vihdoin ja viimein saa ikioman älypuhelimen kivikautisen näppäinpuhelimen tilalle. Yhdessä parhaan ystävänsä Mesin kanssa Talvikki ottaa ilon irti uudesta kännykästä: nyt pystyy käyttämään emojeita, kuvaamaan tanssivideoita ja osallistumaan sekä luokan että perheen omiin keskusteluryhmiin. Mutta voi kauhistus! Uusi kännykkä häviää jo ensimmäisenä päivänä – mikä nyt neuvoksi?
Itku tunkee kurkkuun. Uusi hieno puhelin! Puoliksi hänen omilla rahoillaan ostama!
Katajavuori kuvailee osuvasti älypuhelimen lumoa ja sen tarjoamaa uudenlaista maailmaa. Esille ei tuoda pelkästään kännykän kivoja puolia, vaan pientä lukijaa muistutetaan myös vastuullisuudesta: älypuhelimet ovat kalliita ja niistä on pidettävä huolta. Samalla herätellään lempeästi näkemään maailmaa myös ruudun ulkopuolelta. Liisa Kallion kuvitusjälki on raikasta ja hyväntuulista.
***
Kirja: Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin
Teksti: Riina Katajavuori
Kuvitus: Liisa Kallio
Kustantaja: Karisto 2019
                          
Paretskoin kirjassa kouluikäinen Elias vauhdittaa tylsää päiväänsä mielikuvitusleikeillä. Hän valjastaa perheen Lulu-koiran Hirmu-tiikeriksi ja pukeutuu itse Kauhistuttajaksi. Elias sulloo pyöräilyhousut täyteen sukkapalloja ja lähtee puistoon. Puussa kuikuilevasta oravasta kehkeytyy viekas Kurre K. Oravainen, jonka Elias yrittää vangita. Pakkaa saapuu sekoittamaan Eliakselle ennestään tuntematon tyttö, Emma, joka sinnikkäästi päättää ystävystyä Eliaksen kanssa, vaikka poikaa ensin epäilyttää koko tyttö. Kirjan lopussa kuitenkin paljastuu päivän tärkein anti: 
Minä sain uuden kaverin!
Elias ja sukkapallopommipuu on mukavasti kirjoitettu esimerkki siitä, miten ripaus mielikuvitusta auttaa muuttamaan tylsän päivän jännittäväksi seikkailuksi. Itseäni jäi hiukan harmittamaan se, että Elias ja Emma heittelivät sukkapallopommeja puussa piileksivää oravaa kohti, vaikka heidän tarkoituksenaan ei toki ollut vahingoittaa oravaa vaan pelkästään säikäyttää se tiehensä. Nadja Sarell on yksi lempikuvittajistani, jonka kädenjälkeen olemme tutustuneet muun muassa Hilja ja vihreän talon kesä -kirjassa. Hänen tyylinsä sopii hienosti Eliaksen tarinaan.
***
Kirja: Elias ja sukkapallopommipuu
Teksti: Jyri Paretskoi
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Karisto 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää