Kirjakärpänen-sarjan helppolukuiset ja mukavat tarinat

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten.
Kariston viime vuonna perustetussa Kirjakärpänen-sarjassa on mukavaa surinaa ja hauskaa pörinää. Sarja tarjoaa helppolukuisia, tämän päivän lapsia puhuttelevia tarinoita vähän samaan tyyliin kuin WSOY:n Lukupalat-sarja.
Meillä tutustuttiin Riina Katajavuoren kirjoittamaan ja Liisa Kallion kuvittamaan Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin -kirjaan sekä Jyri Paretskoin ja Nadja Sarellin Elias ja sukkapallopommipuu -kirjaan.
                            
Talvikki on alakoululainen, joka vihdoin ja viimein saa ikioman älypuhelimen kivikautisen näppäinpuhelimen tilalle. Yhdessä parhaan ystävänsä Mesin kanssa Talvikki ottaa ilon irti uudesta kännykästä: nyt pystyy käyttämään emojeita, kuvaamaan tanssivideoita ja osallistumaan sekä luokan että perheen omiin keskusteluryhmiin. Mutta voi kauhistus! Uusi kännykkä häviää jo ensimmäisenä päivänä – mikä nyt neuvoksi?
Itku tunkee kurkkuun. Uusi hieno puhelin! Puoliksi hänen omilla rahoillaan ostama!
Katajavuori kuvailee osuvasti älypuhelimen lumoa ja sen tarjoamaa uudenlaista maailmaa. Esille ei tuoda pelkästään kännykän kivoja puolia, vaan pientä lukijaa muistutetaan myös vastuullisuudesta: älypuhelimet ovat kalliita ja niistä on pidettävä huolta. Samalla herätellään lempeästi näkemään maailmaa myös ruudun ulkopuolelta. Liisa Kallion kuvitusjälki on raikasta ja hyväntuulista.
***
Kirja: Talvikki ja ensimmäinen älypuhelin
Teksti: Riina Katajavuori
Kuvitus: Liisa Kallio
Kustantaja: Karisto 2019
                          
Paretskoin kirjassa kouluikäinen Elias vauhdittaa tylsää päiväänsä mielikuvitusleikeillä. Hän valjastaa perheen Lulu-koiran Hirmu-tiikeriksi ja pukeutuu itse Kauhistuttajaksi. Elias sulloo pyöräilyhousut täyteen sukkapalloja ja lähtee puistoon. Puussa kuikuilevasta oravasta kehkeytyy viekas Kurre K. Oravainen, jonka Elias yrittää vangita. Pakkaa saapuu sekoittamaan Eliakselle ennestään tuntematon tyttö, Emma, joka sinnikkäästi päättää ystävystyä Eliaksen kanssa, vaikka poikaa ensin epäilyttää koko tyttö. Kirjan lopussa kuitenkin paljastuu päivän tärkein anti: 
Minä sain uuden kaverin!
Elias ja sukkapallopommipuu on mukavasti kirjoitettu esimerkki siitä, miten ripaus mielikuvitusta auttaa muuttamaan tylsän päivän jännittäväksi seikkailuksi. Itseäni jäi hiukan harmittamaan se, että Elias ja Emma heittelivät sukkapallopommeja puussa piileksivää oravaa kohti, vaikka heidän tarkoituksenaan ei toki ollut vahingoittaa oravaa vaan pelkästään säikäyttää se tiehensä. Nadja Sarell on yksi lempikuvittajistani, jonka kädenjälkeen olemme tutustuneet muun muassa Hilja ja vihreän talon kesä -kirjassa. Hänen tyylinsä sopii hienosti Eliaksen tarinaan.
***
Kirja: Elias ja sukkapallopommipuu
Teksti: Jyri Paretskoi
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Karisto 2018

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä

Veera Virtanen ja kiusaaja jatkaa suosittua lastenkirjasarjaa

Pieniä mutta tärkeitä kuvakirjoja luonnosta