Ottonen ja suuri metsä – lumoava valokuvasatu


Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Esikoiskirjailija, graafikko Tomi Palonen on kirjoittanut ja kuvannut kerrassaan lumoavan lastenkirjan. Ottonen ja suuri metsä kertoo arasta nallekarhu Ottosesta, josta kaksi pientä lasta huolehtivat. 
Ottonen on niin pelokas, ettei se uskalla edes istua lastenhuoneen ikkunalaudalla, vaikka mieli tekisikin. Perheen pojan hyväntahtoinen suunnitelma auttaa Ottosta voittamaan pelkonsa menee vahingossa liian pitkälle, ja Ottonen päätyy paperilennokin lennättämänä auringonlaskun hämärtämään metsään. Pikkuinen karhu on luonnollisesti aivan kauhuissaan.
Pian Ottosen kauhu muuttuu hämmästelyksi, kun vanha ja viisas puu saa sen ymmärtämään, että jonkun vielä pienemmän näkökulmasta Ottonen itse voi näyttäytyä pelottavana. Lempeä kuu puolestaan saa Ottosen oivaltamaan, ettei rohkeus ole pelottomuutta vaan toimimista peloista huolimatta.
Aamuauringon noustessa kotiin palaa rohkeampi ja omiin kykyihinsä luottava Ottonen.
Ottonen ja suuri metsä sai alkunsa iltasadusta, jota Palonen kertoi omille lapsilleen. Kirjan tarina on perinteinen kasvukertomus pelkojen voittamisesta ja sellaisenaan hyvin herttainen, mutta parasta kirjassa ovat sen kertakaikkisen hurmaavat valokuvat. Palonen on valokuvannut pienen karhun seikkailut itse, ja lopputulos on ihana ja hämmästyttävän ilmeikäs. Itse tykkään erityisesti hämärien metsäkuvien tunnelmasta, mutta myös kuva kotiin rientävästä Ottosesta ihastuttaa valoisuudellaan. 
Suosittelen tutustumaan Ottoseen!
***
Kirja: Ottonen ja suuri metsä
Teksti ja kuvat: Tomi Palonen
Kustantaja: Aurinko Kustannus 2019

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää