Petteri Kaniini kirjana ja elokuvana: kumpi voittaa lasten mielestä?



Ihastuin viime syksynä kirpparilta löytämääni Beatrix Potterin vanhaan Petteri Kaniinin tarinat -teokseen ensisilmäyksellä. 1900-luvun alun hempeä kuvitus hiveli silmääni ja tarinoiden jännitys oli niin käsinkosketeltavaa, että molemmat lapset tuntuivat aivan sähköistyvän Petteri Kaniinin seikkailuja kuunnellessaan.

Petteri Kaniini lempipuuhassaan herra Vänskän puutarhan antimia varastamassa:


Taannoin luimme lasten toiveesta tämän kirjan pitkästä aikaa iltasaduksi. Lapset ovat nimittäin kovin tykästyneitä Ylellä pyörivään Petteri Kaniini -animaatioon ja halusivat samaa kutkuttavaa vaaran tuntua iltasatuhetkiinkin.

Kun kirja oli luettu ja kaikki Yle Areenan saatavilla olevat Petteri Kaniini -jaksot katsottu (moneen kertaan), lupasin näyttää lapsille myös vuonna 2018 ilmestyneen Petteri Kaniini -elokuvan.

Huh millainen viihdepläjäys! Beatrix Potterin pastellinsävyinen maailma oli hailakka muisto vain, kun suulas ja itsevarma Petteri Kaniini posseineen rellesti Vänskän puutarhassa. Elokuvan juoni on helposti tiivistettävissä: sekopäistä väkivaltaa ja valtataistelua nuoriherra Vänskän ja Petteri Kaniinin välillä. Pakko myöntää, että vaikka aina välillä kurtistelin kulmiani elokuvan väkivallan vuoksi, koin animaation samalla hauskaksi ja viihdyttäväksi. Myös viisivuotias nauroi välillä ihan kippurassa hassuille läheltä piti -tilanteille. En kuitenkaan antaisi pienen lapsen katsoa tätä elokuvaa ilman aikuista, ja kouluikäisenkin kanssa on hyvä jälkikäteen keskustella elokuvan sisällöstä. Hyviä keskusteluvinkkejä löytyy muuten Media-avaimen Petteri Kaniini -arviosta!

Ai niin, se otsikon kysymys. Kumpi voittaa, kirja vai elokuva? Itse liputan kirjan puolesta, mutta mitä sanoo varsinainen kohdeyleisö?

Minä: "Hei, lapset, kumpi oli parempi, Petteri Kaniinin kirja vai elokuva?"
Lapset (yhdestä suusta): "Elokuva!"
Minä: "Ahaa. Miksi elokuva?"
Ekaluokkalainen: "Koska siinä saa ruutuaikaa!"
Minä (nielaisten kommenttini siitä, ettei ruutuaika ole mikään tavoiteltava itseisarvo): "Okei. No siinä tapauksessa, kumpi on parempi, elokuva vai se Yle Areenan Petteri Kaniini?"
Lapset (yhdestä suusta): "Yle Areenan!"
Minä: "Okei, miksi se?"
Ekaluokkalainen: "No se elokuvan Petteri Kaniini oli koko ajan jotenkin niin likainen."

***

Kirja: Petteri Kaniinin tarinat
Teksti ja kuvitus: Beatrix Potter
Suomentanut: Raija Mattila
Kustantaja: Otava 1989

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää