Tuhat ja yksi tarinaa – luova koko perheen lautapeli!



Peli saatu arvioitavaksi blogia varten.

Karttoja! Mysteerikortteja! Tarinajuliste! Vau!

Availimme lasten kanssa innoissamme postista hakemaamme Kumma-kustannuksen uutuuspeliä Tuhat ja yksi tarinaa. Mielenkiintoiset ja uteliaisuutta herättävät pelimateriaalit sysäsivät tieltään sen pienen "hankaluusolon", joka minuun aina iskee uuden pelin kohdalla: ovatko säännöt monimutkaiset? Onko peli vaikea? Tajuaako siitä mitään? 



Tuhat ja yksi tarinaa on Giulia Orecchian kehittämä ja kuvittama tarinallinen lautapeli, jonka tarkoitus on ruokkia mielikuvitusta ja herätellä luovuutta. Idea on samantyyppinen kuin tarinanopissa: sattuma antaa tarinalle kehykset, joiden avulla pelaaja keksii sadun. Tai runon. Tai räpin. Tai vaikka uutisen – tätä peliä pystyy varioimaan miten vain!

Pelissä on kolme vaihtoehtoa: mysteerikortit, kartat ja juliste. Jokaiselle vaihtoehdolle on omat ohjeensa ja tietty määrä numeroituja pelimerkkejä. Ohjeita on erittäin helppo noudattaa. Pelimerkkien kanssa joutuu välillä tekemään lisähommia, kun julisteen kanssa käytössä ovat kaikki 90 merkkiä ja karttojen kanssa vain 50 merkkiä. Pelimerkkejä säilytetään pelin mukana tulevassa pienessä pussissa. En ole vielä keksinyt, olisiko helpompi tapa säilyttää merkit 1-50 ja 51-90 erillään ja yhdistää silloin, kun pelaamme julisteen kanssa vai jatkammeko nykyistä tapaa, jossa säilytämme kaikkia merkkejä samassa pussissa ja vain sivuutamme kartoilla pelatessamme liian isot numerot.



Suosittelen kokeilemaan myös tällaista vähän erilaista lautapeliä koko perheen yhteisiin peli-iltoihin, uskon, että tykkäätte! Meillä molemmat lapset ovat kertoneet hienoja ja hauskoja tarinoita tämän pelin myötä. Itse asiassa lapset ovat olleet tästä pelistä paljon innostuneempia kuin etukäteen osasin ajatellakaan!

Peli on tarkoitettu yli 5-vuotiaille. Lisätietoja kustantajan sivuilla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää