Kirppislöytöjen aatelia: Marjatan satuja

 

Marjatta Kurenniemi: Marjatan satuja

Marjatta Kurenniemi, tuo kekseliäiden ja hassujen satujen kuningatar! Ai että miten tykkään hänestä. Ilahduin kovasti, kun löysin kirppikseltä (Kontista, mistäs muualtakaan) Marjatan satuja -nimisen pienen kirjan. Sen on kuvittanut Maija Ranta ja kustantanut WSOY, painos on vuodelta 1992.

Marjatan saduissa on jonkin verran samoja tarinoita kuin Pilvipaimenessa (kalliihko mutta rakas löytöni Turun Kirjamessuilta) mutta se ei haittaa, koska jos tarina on tarpeeksi hyvä, sitä kannattaa lukea niin ohuista kuin paksuistakin kirjoista.

Kuva vuodelta 2019: ei koronaa, ei maskeja, vain paljon vanhoja kirjoja ja yksi iloinen bloggaaja.

Marjatan satujen kansi ei ole erityisen houkutteleva, enkä ollut yllättynyt, kun lapset nyrpistivät kirjalle nenäänsä. Mutta kun aloin lukea ääneen satua miehestä, joka rakensi talonsa ylösalaisin ja eukosta, jolla oli kirjaimellisesti peukalo keskellä kämmentä, lapset syventyivät kuuntelemaan. Kurenniemellä on ollut kertakaikkisen kadehdittava taito keksiä satu aiheesta kuin aiheesta. Itsekin tapaan inhimillistää arkisia esineitä ja sepittää lapsille kertomuksia milloin mistäkin, onnettomasta juustohöylästä yksinäiseen sukkaan, sillä mielestäni jokaisessa päivässä pitäisi olla vähän hassuttelua ja mielikuvitusta. "Mutta kaikkein tärkeintä on ilo", Kurenniemi on kirjoittanut Onnelissa ja Annelissa, ja olen kyllä samaa mieltä.

Joitakin lempisatujani Kurenniemeltä ovat

Satu elefantista joka ei tiennyt, kumpi pää on kumpi pää
Tyttö joka ei tiennyt nimeään
Kermakannu ja pyyheliina
Kuinka rakennetaan talo
Miksi hatussa on hankala asua

Onko sinulla jotain tiettyjä Kurenniemi-lemppareita?

Nyt kävi köpelösti. Maija Rannan kuvitusta Marjatan saduissa.


Lue myös muista Kurenniemen kirjoista:

Oli kerran Onnimanni - vanhakin satu tempaa mukaansa, jos se on oikeasti hyvä!

Viikon kirja: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset

Viikon kirja: Toivoisin että asuisin kuussa

Pilvipaimen - ehkä kaikkien aikojen paras satukirja!

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää