Instagram-kirjat heinäkuu 2021

 


Heli Rantala / Netta Lehtola / WSOY 2021 / arvostelukappale

Meillä tykättiin kovasti Murtautuja Maurista! Kekseliäs ja hauskasti kuvitettu satu riemastutti tarinallaan, jossa rosvoperheeseen ei synnykään toivottua pahista vaan avulias hyvis.

Murtautuja Mauri on hassutteleva mutta myös tärkeitä erilaisuuden ja itsensä hyväksymisen teemoja esiin nostava kuvakirja. Sopii kaikenikäisten iloksi!



Jorn Lier Horst / Hans Jorgen Sandnes / suom. Sanna Manninen / Otava 2021 / arvostelukappale

Etsiväkaksikko-sarja on esikoisen luottolukemistoa, jonka uusia osia hän odottaa aina innolla. Tämän uuden, kahdeksannen osan hän hotkaisi eilen iltalukemisena. Kyselin kirjan/sarjan parhaita puolia, tässä muutama:

  • Juoni on aina mielenkiintoinen.
  • Etsiväkaksikko Tildan ja Oliverin seikkailut ovat tosi hauskoja.
  • Kirjoissa on myös hiukan jännitystä.
  • Teksti on sopivan kokoista.
  • Kuvat ovat hienoja ja niitä on hyvä määrä.

Olin muuten aika muikeana, kun esikoinen bongasi tämän uutuusosan lehtimainoksesta ja pyysi varaamaan kirjastosta, ja sain todeta siihen, että noudin varauksen just, löytyy repusta. 



Noora Kunnas / Teemu Juhani / Otava 2021 / arvostelukappale

Luimme tämän hilpeän ja vauhdikkaan tarinan tänään loppuun. Nautimme erityisesti liioitelluista hahmoista, letkeästä dialogista, 3D-tulostamisen yllättävistä seurauksista ja päähenkilöiden hyväntuulisesta meiningistä!

Kirjassa sisarukset Lilli ja Mikko joutuvat vasten tahtoaan siivousfanaatikkosedän hoiviin. Pian he tutustuvat mukavaan mutta salaperäiseen naapuriin, Salmanterin Terttuun, ja tämän bändikaveriin, Puujalka-Vorsteeniin. Kaupungissa järjestetään jokavuotiset kukka-asetelmakilpailut, joita uhkaa vilunkipelin lisäksi puutarhatontun kokoisten tyyppien villit kuviot.

Ps. Vaikka jouduin aluksi maanittelemaan lapsia kirjan pariin, nyt he eivät malttaisi odottaa, että aloitamme seuraavan osan!



Tove Jansson / WSOY 

Tove Janssonin Näkymätön lapsi kertoo Ninnistä, joka on kokenut henkistä väkivaltaa ivallisen tätinsä hoivissa. Muumitaloon saapuessaan Ninni on näkymätön, olemattomiin haalistunut ja itsensä unohtanut. Muumitalon lämminhenkinen arki ja erityisesti Muumimamman rohkaisu auttavat Ninniä muuttumaan pikkuhiljaa taas näkyväksi. 

Kirja puhuttelee erityisesti nyt pandemia-aikana, jolloin lasten ja nuorten hyvinvointi on kokenut kolauksen. Kirjaa lukiessani mietin myös koulukiusaamisen seurauksia: lapsi voi pyrkiä olemaan mahdollisimman näkymätön, jottei herättäisi kiusaajien huomiota.

 

Daniel Handler (Lemony Snicket) / kuv. Brett Helquist / suom. Mika Ojakangas / WSOY 2001

Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäinen osa, Ankea alku, oli tosiaan nimensä veroinen.

Kirja alkaa tragedialla, kun Baudelairen kolme sisarusta menettävät vanhempansa ja talonsa tulipalossa. He joutuvat ennestään tuntemattoman, ahneen ja julman sukulaiskreivin armoille ja kokevat väkivaltaa, kuoleman uhkaa ja pilkkaa. Vanhin sisaruksista, 14-vuotias Violet, on vähällä joutua jopa pakkoavioliittoon, mikä yhdessä hänen ulkonäkönsä kommentoinnin kanssa teki tästä kirjasta jotenkin iljettävän.

Osasin odottaa tarinaa, joka ei ainakaan vielä tässä vaiheessa pääty hyvin, mutta yllätyin siitä, miten karmiva kreivi Olaf oikeasti on. En siis tiedä, jatkammeko enää sarjan parissa (jäljellä olisi vielä 12 kirjaa), vaikka lapset tarinasta tykkäsivätkin. Minua myös ärsytti suunnattomasti se, miten monta sanaa kirjassa katsottiin tarpeelliseksi selittää lukijalle.



Aino Havukainen / Sami Toivonen / Otava 2021

Tatu ja Patu kesäleirillä
on kirja, jonka perään kuopus kyseli päivittäin, kunnes vihdoin kirjaston varausjonossa tuli meidän vuoromme. Ei tarvinnut tyyppiä edes houkutella kaveriksi kirjastoon: kun lapsi kuuli, että hartaasti odotettu kirja on noudettavissa, hän hyppelehti koko matkan kirjaston varaushyllylle.

Tuore kuvakirja sisältää paljon tuttua tatujapatuilua: kommelluksia, hyväntuulista tekemistä, nerokkaita kuvituksen yksityiskohtia (joka lukukerralla huomaa jotain uutta!) ja huumoria, joka meidän perheessämme kutkuttaa eniten juuri seitsemänvuotiaan nauruhermoja.

Tässä tarinassa Outolan veljesten sooloilu koetaan 8-vuotiaan Timpan näkökulmasta, sillä kirja on ensimmäistä kertaa leirillä olevan Timpan leiritarina. Kuten varmasti kaikkia pieniä leiriläisiä, myös Timppaa jännitti leiriviikko etukäteen. Tatun ja Patun vauhdikkaassa seurassa ja Nora-ohjaajan huomassa Timpan leiri sujui oikein mukavasti. 

Luen itse kirjoja pitkälti teksti edellä, kun taas kuopus keskittyy pitkiksi ajoiksi tutkimaan pelkästään kirjojen kuvitusta. Hän onkin toiminut minulle hyvänä muistuttajana kuvituksen tärkeydestä lastenkirjoissa. Tatu ja Patu -kirjat ovat hänelle ehtymätön hauskojen, piilossa olevien kuvahassutusten aarrearkku.

***

Löydät kaikki kuukausikoosteet avainsanalla Instagram :) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär