Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita: hurmaava fantasian ja realismin yhdistelmä


Annastiina Storm / Sari Airola / Kustantamo S&S 2022 / arvostelukappale

Kymmenvuotias Eevert asuu Olga-äitinsä kanssa pienessä rannikkokaupungissa, jossa arki rullaa  mukavasti turvallisten rutiinien ympärillä. Eräänä päivänä Eevert löytää kotoaan vanhan lentäjänlakin ja saa kuulla sen kuuluneen isälleen, joka käväisi Olgan elämässä niin äkkiä, ettei tapahtumasta jäänyt oikein mitään Eevertille kerrottavaa. Hyvän ystävänsä rouva Malmstenin avulla Eevert täyttää äidin kertoman tarinan aukot ja päättelee olevansa teräsmiehen poika. Hän myös keksii, että maailmasta on löydyttävä joku, jonka päähän lentäjänlakki sopii täydellisesti ja että tällainen tehtävä on omiaan teräsmiehen pojalle. Muiksi tehtäviksi hän listaa lentämään opettelun ja kaupungin pelastamisen. Nauroin ääneen Eevertin pohdintaa kaupungin pelastamiseen liittyvästä ongelmasta:

"...ettei meidän kaupungissa tapahdu koskaan mitään uhkaavaa. Vai oletko sinä koskaan nähnyt täällä rikollisliigoja tai murhaajia?

En ole, Malmsten myönsi, - mutta koskaan ei kannata menettää toivoaan."

Eevert ei osaa aavistakaan, että kaupunkia kohtaa ihan oikea vaara, josta selviämiseen Eevertiä tarvitaan. Vanhalle raatihuoneelle muuttaneet Buberit aikovat nimittäin kietoa koko kaupungin pauloihinsa. Bubereilla on salainen ase, tähtipöly, jonka kimallus saa käyttäjänsä unohtamaan kaiken oikeasti tärkeän, kuten oman lapsensa, lemmikkinsä tai työnsä. Tähtipölyllä puuteroidut asukkaat kuvittelevat, että heidän sisällään loistaa timantti, joka tekee heistä parempia kuin ne harvat tylsät tavikset, joille tähtipöly ei sovi. Kaupunki alkaa jakautua kahtia ja ajautuu nopeasti kaaokseen, kun suurinta osaa asukkaista kiinnostaa enää oman peilikuvan ihastelu. Sitten tulee se kamala päivä, jolloin Eevertin oma äiti astuu puuteroituna ulos Bubereiden kodista ja pystyy enää vain vaivoin muistamaan poikansa olemassaolon.

"Mitä tarkemmin Eevert Olgaa katsoi, sitä kauheampi olo hänelle tuli. Äiti ei ollut enää se Olga, jonka Eevert tunsi. ... Kammottavinta Olgassa oli kuitenkin katse. Siristelevät silmät harhailivat jossain Eevertin suunnassa, mutteivät osuneet pojan silmiin millään."

Teräsmiespoika ei kuitenkaan voi lannistua, vaikka olo olisi kuinka turvaton ja surullinen. Kaupunki on pelastettava Bubereiden kynsistä. Onneksi auttajiakin löytyy: paras kaveri Tilda, yläkerran Malmsten, tornihuoneeseen teljetty Bubereiden oma lapsi Ponilja ja viisas Marsalkka-naakka tekevät oman osansa kaupungin pelastamiseksi. Loppu on odotetusti onnellinen (paitsi ei Baba ja Luigur Buberille).

Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita yhdistelee hurmaavasti fantasiaa ja realismia. Toiveiden esittäminen ja täyttyminen on juonen kannalta olennaista, minkä vuoksi Eevertin tarina kerrotaan toivarin näkökulmasta. Toivari on toiveiden viraston työntekijä, joka hoitaa vastuualueensa asukkaiden toiveita. Eevertin asuinalueen toivari käy sisäistä moraalikamppailua, sillä toivareiden täytyy edistää kaikenlaisten, myös haitallisten, toiveiden toteutumista. Toivarin eettiset pohdiskelut kiinnostivat minua, aikuista lukijaa, mutta lapset olisivat kuulemma pärjänneet ilmankin. Lapset myös moittivat erilaisten hahmojen runsautta ja valittivat, että kirjan tapahtumissa oli vaikea pysyä perässä. Itse tarina oli lasten mielestä todella hyvä ja jännittävä, "paljon parempi" kuin he olivat etukäteen ajatelleet. Itse nautin erityisesti Annastiina Stormin rikkaasta kielenkäytöstä. Vaikka Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita on kielellisesti vaikeahko teos kohderyhmän ikää ajatellen, tarvitsevat lapset mielestäni myös tällaisia kirjoja, joissa lauserakenteet ja sanavalinnat vaativat enemmän pureskelua. Luin kirjan lapsille iltasatuna, koska tiesin, että omin päin he eivät sitä jaksaisi lukea.

Pidin kirjan tavasta käsitellä vaikeitakin aiheita. Mielestäni tärkeimpänä esille nousi lapsen kokema turvattomuuden tunne, kun vanhemman käytös muuttuu arvaamattomaksi ja välinpitämättömäksi. Kirjassa syynä oli tähtipölyyn koukuttuminen, joka pitkin tarinaa rinnastui mielessäni aika vahvasti päihdeongelmiin. Onneksi rouva Malmsten ei altistunut tähtipölylle missään vaiheessa, mikä takasi Eevertille turvallisen aikuisen läsnäolon niinäkin hetkinä, jolloin Olga ei tuntunut edes muistavan, että hänellä on lapsi.

Toivon, että Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista! 

Kirjan on kuvittanut Sari Airola, jonka sisäkansiin piirtämää upeaa hahmogalleriaa lapset tykkäsivät tutkia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Soturikissat: Mitä ne ovat ja miksi niistä tykätään niin paljon?

Tällaisia lisää, kiitos! Etsivätoimisto Mysteeri -sarjassa lapsikin saa olla salapoliisi

Millainen kirja lahjaksi lapselle? Tässä 20 tärppiä vuoden 2019 kirjoista!