Hirviön kosto - makaaberia poukkoilua tilanteesta toiseen

Jack Meggitt-Phillips / Isabelle Follath / Marja Helanen / WSOY 2022

Hirviö ja Helmikki -sarjan toinen osa, Hirviön kosto, jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Helmikki haluaa hävittää kaikki jäljet taikaesineitä ja tinktuuraa puklanneesta hirviöstä, mitä Ebenezer vähän nikottelee. Lisäksi Helmikki aikoo panostaa hyväntekeväisyyteen. Hän toivoo kaikkien tuttujensa tajuavan, että hänestä on tullut reilu ja hyvä tyyppi. Mukana hääräilevä Claudette-papukaija auttaa parhaansa mukaan, mitä nyt välillä silmät hirviömäisen mustiksi muuttuen ja siivet nykien...

Tarinan ensimmäinen puolisko oli mielestäni aika hajanaista sinkoilua, mutta sitä mukaa kun jännitys tiivistyi, alkoi juonikin kuroutua kasaan. Loppu oli aikamoinen spektaakkeli twisteineen ja paljastuksineen. Ebenezerin ja Helmikin ystävyyden lujittumista oli sykähdyttävää seurata. Itsekästä elämää viettänyt 512-vuotias ja orpo, kaikesta taistelemaan joutunut 10-vuotias ovat ainutlaatuinen ja ehkä siksi niin sympaattinen parivaljakko.

Kuopuksen mielestä Hirviön kosto oli samanlainen viiden tähden elämys kuin avausosa, kun taas esikoinen antoi kirjalle vain kolme tähteä. Minulla kesti aika kauan lämmetä tälle kakkososalle, koska koin sen jotenkin rikkonaiseksi, mutta mieleenpainuva lukukokemus tämäkin oli. Kuvitus oli Hirviön kostossa vielä vaikuttavampaa kuin ensimmäisessä osassa.

Lue myös:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?