Osaston Tähti -kirjan tähtiä ovat lapset

 

 L. K. Valmu / kansi: Emmi Kyytsönen / Karisto 2022 / arvostelukappale

11-vuotiaan Liljan yksinäisyys urakeskeisten vanhempien ainoana lapsena lyö lukijaa kasvoille heti kirjan alussa. Lilja on sairastunut haavaiseen paksusuolentulehdukseen ja saapuu leikkausta varten yksin Uuden lastensairaalan Tähti-osastolle. Vanhemmat eivät työkiireiltään ehtineet tulla saattamaan. Ja Liljan isää muutenkin puistattaa koko julkinen terveydenhuolto, sehän on vain rahvaille. Liljan äiti, lääketieteen professori, on kuitenkin sitä mieltä, että julkinen sairaanhoito on Liljan tapauksessa paras vaihtoehto. Hänkin kyllä pahoittelee sitä, että ei onnistunut edes suhteillaan järkkäämään Liljalle omaa huonetta. Tämä joutuu jakamaan huoneensa somalitytön kanssa, mikä kauhistuttaa vanhempia. Isä toivoo, että Lilja toipuu vatsaleikkauksesta pian. Ei sillä muuten niin väliä, mutta tytön taitoluisteluharrastus voi kärsiä. Lilja kun on muutenkin vähän laiskotellut ja valittanut vatsakipua ja väsymystä, ihan kuin se colitis ulcerosa nyt niin paljon vaikuttaisi. Vähän enemmän tsemppiä, ehdottaa isä. Ehkä uusi läppäri motivoi.

Huh. Liljan vanhemmat olivat kyllä aika kamalia ja itse asiassa ihan rasisteja. Onneksi Lilja otti lopussa ohjat omiin käsiinsä. Hän myös löysi uusia hyviä ystäviä lastenosastolta. Ystävystyminen, muiden nuorten vertaistuki ja osastolla keikkailevan sairaanhoitajan lempeä tarkkanäköisyys nousevat tarinan edetessä suojaamaan Liljaa tämän omilta vanhemmilta. Loppu on toiveikas, mutta kirja muuten vähän surumielinen.

Kirjassa on kiinnostavaa sairaalakuvausta ja se sopii hyvin (sairaalamaailmasta kiinnostuneille) varhaisteineille. Sisältövaroitus lienee kuitenkin paikallaan Liljan vanhempien rasistisiin huomioihin liittyen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Soturikissat: Mitä ne ovat ja miksi niistä tykätään niin paljon?

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Tällaisia lisää, kiitos! Etsivätoimisto Mysteeri -sarjassa lapsikin saa olla salapoliisi