Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku - täysosuma niin kerronnalta kuin kuvitukseltakin!

 

Cristal Snow / Kati Vuorento / Tammi 2020

Cristal Snow'n Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku on satu täynnä kerronnan ja kuvituksen vivahteikkuutta ja mielikuvituksen voimaa. Sen tunnelmasta tuli vähän mieleen Egnerin Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä, joka on yksi lempisatujani. Tosin Pennin maailmassa väreilee myös ensi-ihastuminen. Pennin ja Markan hassu tapaaminen oli vähän kuin keijumaailman meet-cute.

Penni Pähkinäsydän on kekseliäs ja vilkas keijulapsi, joka pelkää suuren sydämensä vaurioituvan hetkenä minä hyvänsä. Kun hän tapaa naapuritaloon kesäksi muuttaneen Markka Meritähden, hän ei tiedä miten päin olisi. Pojassa on jotain niin ärsyttävää ja ihon alle menevää, ettei Penni kestä. Hän päättää hyödyntää suvussa kulkevaa reseptiikkaa ja leipoa ystäviensä kanssa kadotuskakun, jonka avulla Markka joutuisi kauas Pöljänkankaalle.

Oli virkistävää, että kadotuskakun kohde ei ollut ilkimys, jonka olisi suonutkin katoavan vaan päinvastoin, Markka Meritähti ei olisi todellakaan ansainnut joutua kanssakeijujen katalan suunnitelman uhriksi. Vaikka Penni kävi vähän väliä sisäistä moraalitaistoa, hän vei leivontaprojektinsa loppuun asti. Tämä suututti esikoistani, joka on aina ollut hyvin oikeudenmukainen. Aloimmekin pohtia sitä, miten hyvätkin ihmiset (ja keijut) voivat erehtyä ja tehdä hölmöjä päätöksiä varsinkin tunnekuohun vallassa ja miten tärkeää on pyytää anteeksi. (Tärkeää on myös se, että lastenkirjallisuus tuo eteemme kaikenlaisia tyyppejä; ei pelkästään hyviä tai pahoja, vaikka tämä kahtiajako on lapsille usein mieluinen, vaan kaikkea siltä väliltä, sillä siihen ihmisyyskin asettuu.)

Kati Vuorento on paras mahdollinen kuvittaja Pennin hurmaaville seikkailuille. Hän kuvittaa niin kevyesti ja herkästi, että näen aivan silmissäni miten kynä liitelee paperilla kuin keijun siipipari liitiksessä (keijujen uhkarohkeassa leijuntaleikissä).

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?