Ripley - Nopea yhteys yhdistää verkkopelaamisen ja rakkaustarinan


Annukka Salama / WSOY 2022

Ripley - Nopea yhteys kertoo lukioikäisestä Islasta, joka on timantinkova gamer ja kunnianhimoinen opiskelija. Myös Islan isä, vaari ja pikkusisko ovat jokainen omalla tavallaan kiinnostuneita pelien ja erilaisten laitteiden maailmasta. Islan äiti on kuollut vuosia aiemmin, ja tätä taustalla häilyvää surua lukuun ottamatta Islan perheellä on suurin piirtein kaikki hyvin.

Annukka Salaman kirja vilisee verkko- ja roolipelaamisen erikoissanastoa, enkä edes yrittänyt ymmärtää kaikkea. Vartuin kyllä itsekin tietokoneiden ja pelien parissa, mutta omat lempparini olivat 90-luvun Commander Keen ja Duke Nukem. VR-lasit olisivat tuntuneet aika utopistiselta ajatukselta.

Islan (pelaajatunnus ripley) läheisin ystävä ja oikeastaan ihastus on jo vuoden verran ollut netissä tavattu Damien, jonka oikeaa nimeä tai asuinpaikkaa Isla ei tiedä. IRL-tapaaminen ei sovi Islalle, vaikka Damien sitä välillä ehdottaa. Ihastusta tuntuu kuitenkin olevan molemmin puolin, mutta tämä yhteys alkaa pätkiä, kun Isla törmää lukiossa uuteen luokkakaveriin, Antoniin. Isla ja Anton eivät ensin tule toimeen ollenkaan, mutta tunteet kuumenevat nopeammin kuin vanhan pöytäkoneeni tuuletin, ja pian Isla on vaikean paikan edessä. Hän on edelleen ihastunut Damieniin, mutta myös Anton vetää puoleensa kuin magneetti.

Vaikka lopputulos on onnellisen ennalta-arvattava, Ripley - Nopea yhteys on aivan ihana ja uskottava nuortenromaani. Rakkaustarinan lisäksi kirjassa sivalletaan virtuaalimiekalla pelikulttuurin sukupuolittuneisuutta ja etenkin tyttöjen kokemaa häirintää. Pelko häirinnästä ja vihapuheesta sukupuolen perusteella saa varsinkin tytöt valitsemaan sukupuolineutraaleja pelaajanimiä, kuten Islakin tekee.

Tämä kirja sopii ehkä n. kasiluokkalaisista ylöspäin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää