Prinssi ja kerjäläispoika on sekava klassikko elämästä 1500-luvulla


Prinssi ja kerjäläispoika on Mark Twainin kirjoittama klassikko vuodelta 1881. Tämä ajaton seikkailu perustuu 1500-luvulla oikeasti eläneeseen prinssi Edward Tudoriin, joka ehti hallitsemaan Englantia vain muutaman vuoden ennen kuolemaansa 16-vuotiaana. Hänen isänsä oli julmana hallitsijana tunnettu Henrik VIII.

Vaikka Edward oli todellinen henkilö, Twainin tarina muuten on aikamoista satuilua, sattumapeliä ja kieli poskessa kuvattuja hovisääntöjä. Alkuasetelma on herkullinen, kun yltäkylläisyyteen tottunut prinssi sekoitetaan kerjäläislapseen.

Kurjissa oloissa elävä ja väkivaltaisen isän alati kurittama Tom Canty ihailee kuninkaallisia. Naapurissa asuva pappi on opettanut Tomin lukemaan, ja pojan ahmimat kertomukset hovielämästä antavat tälle kaivatun pakoreitin karusta todellisuudesta. Pian hän alkaa puhuakin kuin pieni prinssi. Kun Tom sitten kohtaa oikean prinssin ja pääsee salaa tämän vieraaksi, keskenään aivan samannäköiset pojat hassuttelevat vaatteita vaihtamalla. Ryysyissä puutarhaan juokseva prinssi ei tajua asettavansa itseään vaaraan, ja niinhän siinä käy, että virkaintoinen vartija heittää prinssin kadulle. Tomia puolestaan luullaan prinssiksi, eikä kukaan usko, kun hän yrittää kertoa totuuden. Niinpä Tom joutuu luovimaan parhaansa mukaan hovissa, mistä seuraa sarja hupaisia tapahtumia. Oikeaa prinssiä sen sijaan pilkataan ja pahoinpidellään lähes kaikkialla.

Vanhahtavaa tekstiä ja poukkoilevaa kerrontaa oli lopulta aika ärsyttävää lukea. Lasten oli myös vaikea välillä erottaa, oliko kohtauksessa kyse oikeasta vai valeprinssistä, puhumattakaan, että olisimme pysyneet perillä kaikista sivuhenkilöistä. Välillä eteen tuli jotain yllättävää ja outoa, kuten pelottava kohtaus kostonhimoisesta erakosta, joka luuli olevansa arkkienkeli. Kuvauksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta oli myös paljon. Loppu oli kaikin puolin onnelliseksi taputeltu.

Lasten arvio: **

Lue myös:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?