Prinssi ja kerjäläispoika on sekava klassikko elämästä 1500-luvulla


Prinssi ja kerjäläispoika on Mark Twainin kirjoittama klassikko vuodelta 1881. Tämä ajaton seikkailu perustuu 1500-luvulla oikeasti eläneeseen prinssi Edward Tudoriin, joka ehti hallitsemaan Englantia vain muutaman vuoden ennen kuolemaansa 16-vuotiaana. Hänen isänsä oli julmana hallitsijana tunnettu Henrik VIII.

Vaikka Edward oli todellinen henkilö, Twainin tarina muuten on aikamoista satuilua, sattumapeliä ja kieli poskessa kuvattuja hovisääntöjä. Alkuasetelma on herkullinen, kun yltäkylläisyyteen tottunut prinssi sekoitetaan kerjäläislapseen.

Kurjissa oloissa elävä ja väkivaltaisen isän alati kurittama Tom Canty ihailee kuninkaallisia. Naapurissa asuva pappi on opettanut Tomin lukemaan, ja pojan ahmimat kertomukset hovielämästä antavat tälle kaivatun pakoreitin karusta todellisuudesta. Pian hän alkaa puhuakin kuin pieni prinssi. Kun Tom sitten kohtaa oikean prinssin ja pääsee salaa tämän vieraaksi, keskenään aivan samannäköiset pojat hassuttelevat vaatteita vaihtamalla. Ryysyissä puutarhaan juokseva prinssi ei tajua asettavansa itseään vaaraan, ja niinhän siinä käy, että virkaintoinen vartija heittää prinssin kadulle. Tomia puolestaan luullaan prinssiksi, eikä kukaan usko, kun hän yrittää kertoa totuuden. Niinpä Tom joutuu luovimaan parhaansa mukaan hovissa, mistä seuraa sarja hupaisia tapahtumia. Oikeaa prinssiä sen sijaan pilkataan ja pahoinpidellään lähes kaikkialla.

Vanhahtavaa tekstiä ja poukkoilevaa kerrontaa oli lopulta aika ärsyttävää lukea. Lasten oli myös vaikea välillä erottaa, oliko kohtauksessa kyse oikeasta vai valeprinssistä, puhumattakaan, että olisimme pysyneet perillä kaikista sivuhenkilöistä. Välillä eteen tuli jotain yllättävää ja outoa, kuten pelottava kohtaus kostonhimoisesta erakosta, joka luuli olevansa arkkienkeli. Kuvauksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta oli myös paljon. Loppu oli kaikin puolin onnelliseksi taputeltu.

Lasten arvio: **

Lue myös:

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää