Viisikko ja salakuljettajat tarjoaa salamyhkäistä hiippailua upottavilla soilla

Enid Blyton 1945 / suom. Lea Karvonen / Tammi 1997

Viisikko ja salakuljettajat ajoittuu lasten pääsiäislomalle, joten päätin lukea sen pitkästä aikaa. Neljän serkun ja Tim-koiran on tarkoitus viettää loma Kirrin Bayssa Paulin kotona, mutta raju myrsky kahmaisee osan talon katosta ja tuhoaa vierashuoneen. Onneksi Peter-sedän tutkijakollega Lenoir kutsuu lapset luokseen Salakuljettajien luodolle pitämään seuraa poikapuolelleen Pikille. Ikävä kyllä Timiä ei kutsuta, koska herra Lenoir inhoaa koiria. Pauli ei tietenkään suostu lähtemään ilman Timiä, joten koira salakuljetetaan Salakuljettajien luodolle (hih).

Salakuljettajien luoto on petollisten soiden ympäröimä syrjäinen paikka, eivätkä lapset pidä sen salamyhkäisestä ilmapiiristä. Kuuro palvelija Block vaikuttaa epäilyttävältä hiippaillessaan siellä täällä, ja herra Lenoir käyttäytyy välillä pelottavasti. (Lasten kannalta on kuitenkin kätevää, että talon isännällä on nenänpää, joka muuttuu valkoiseksi juuri ennen vihanpurkausta.)

"Hän on hyvin viisas, kavala ja petollinen kanalja." -Leo

Seikkailu alkaa, kun lapset näkevät yöllisiä valomerkkejä talon tornihuoneesta. Liittyykö omituinen, lasten ulkona tapaama herra Barling niihin jotenkin? Peter-setäkin saapuu taloon, mutta hänet siepataan melkein saman tien maanalaisen tunnelin tyrmään vierashuoneen lattialla olevan salaluukun kautta.

Suomennos on taas hutaisten tehty Lea Karvosen salanimellä. Lapset "läähättävät" toisilleen asioita jatkuvasti, mikä saa lukijan huolestumaan heidän keuhkoistaan. Itselleni vieraita sanojakin löytyi, esimerkiksi Peter-sedän "turski" ääni.

***

Löydät kaikki Enid Blytonin kirjaesittelyt tunnisteella Enid Blyton. :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko