Viisikko törmää salaperäisellä nummella rahanväärentäjiin

Enid Blyton 1961 / suom. Lea Karvonen / Tammi 1995

Viisikko salaperäisellä nummella on sarjan 16. osa ja ajoittuu serkusten huhtikuiseen lomaan, kuten edellinenkin lukemani Viisikko. Kirjan alussa lapset ovat poikkeuksellisesti erillään: Anne ja Pauli ratsastusleirillä ja Leo Dickin kanssa "poikien leirillä". Pauli olisi halunnut serkkupoikien kanssa samalle leirille, mutta "eiväthän pojat halua, että heillä on tyttöjä jaloissaan kaiken aikaa", Anne toteaa.

Paulia harmittaa myös leirillä oleva Henrietta, joka Paulin tavoin haluaisi olla poika ja jota kaikki paitsi Pauli kutsuvat Henryksi. Paulin ja Henryn välillä on jatkuvaa kinaa ja pätemistä, ja Anne-parka on hätää kärsimässä. Onneksi myös Leo ja Dick saapuvat hevostilalle oman leirinsä loputtua, ja Viisikko pääsee taas seikkailemaan.

"Ylös taisteloon! Senkin laiskamadot." -Leo

Kuten Viisikoissa usein, tässäkin kirjassa kohdataan kaltoin kohdeltu romanilapsi, jota lapset säälivät. Niisku-nimeä totteleva poika opastaa lapset Kummajaisnummelle, josta nämä löytävät kanervien peittämät, kauan sitten hylätyt rautatiekiskot. Kun lapset sitten olosuhteiden pakosta leiriytyvät nummelle pidemmäksi aikaa, he huomaavat outoja asioita. Miksi Niiskun isällä ja muilla romaneilla oli niin kiire nummelle ja mikä tarkoitus on valonheittimellä, joka lähettää merkkejä öiselle taivaalle? Ja sitten, kun "oli yhäti yö", lapset näkevät lentokoneen pudottavan dollarikääröjä nummelle. 

On se kumma, että aina kun salakuljettajat, rahanpesijät, kidnappaajat tai vakoilijat yrittävät hoitaa rikollisia puuhiaan, niin Viisikko sattuu telttailemaan tapahtumien polttopisteessä.

***

Löydät kaikki Enid Blytonin kirjaesittelyt tunnisteella Enid Blyton. :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää