Vuohi-Pekasta Kuttu-Peter: Johanna Spyrin Heidi on suomennettu uudelleen

Johanna Spyri / suom. Kaisa Ranta / Art House 2022 / arvostelukappale

Heidi on Kaisa Rannan uusi suomennos Johanna Spyrin klassikosta. Aiemmin Pikku Heidinä tunnettu teos oli minulle rakas kirja jo lapsena. Pikku Heidissä oli kyllä mukana tarinan jatko-osakin, kun taas tämä versio päättyy Heidin paluuseen alppiniityille.

Uudessa suomennoksessa on tehty nimimuutoksia, joihin kesti hetken tottua: esimerkiksi Alppivaari on nyt Alppiniityn setä, Vuohi-Pekka on Kuttu-Peter ja vuohienkin nimiä oli päivitetty. 

Tarina on kuitenkin yhtä valloittava kuin ennenkin:

Orpo Heidi viedään 5-vuotiaana erakkomaisen isoisän hoiviin. Isoisä asuu vuorenrinteellä vuohineen ja sietää silmissään vain paimenpoika Peteriä. Heidistä tulee kuitenkin isoisän silmäterä, ja Heidi ystävystyy myös Peterin kanssa. Yhtäkkiä hänet tempaistaan aivan erilaiseen elämään Frankfurtiin, kun hän saa "elämänsä tilaisuuden" toimia seuraneitinä rikkaalle mutta sairaalloiselle Klara-neidille. Aitona luonnonlapsena Heidi valloittaa (melkein) kaikkien talon asukkaiden sydämet, mutta ikävä Alpeille on särkeä hänen omansa.

Heidissä on paljon liikuttavia ja riemastuttavia hetkiä, enkä ihmettele yhtään, että tämä on myös yksi omien lasteni lempiklassikoita. 1880-luvun puhetyyli kaikkine melodramaattisine piirteineen teki Heidistä erityisen hauskaa ääneen luettavaa. Tämä on oikein ihana, pienillekin sopiva, onnellisesti päättyvä iltasatu.

Onkohan Heidiä esitetty pitkään aikaan teattereissa? Olisi kiva nähdä Heidin tarina vaikka jossain nuorisoteatterissa.

Lue myös:  

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko