Vuohi-Pekasta Kuttu-Peter: Johanna Spyrin Heidi on suomennettu uudelleen

Johanna Spyri / suom. Kaisa Ranta / Art House 2022 / arvostelukappale

Heidi on Kaisa Rannan uusi suomennos Johanna Spyrin klassikosta. Aiemmin Pikku Heidinä tunnettu teos oli minulle rakas kirja jo lapsena. Pikku Heidissä oli kyllä mukana tarinan jatko-osakin, kun taas tämä versio päättyy Heidin paluuseen alppiniityille.

Uudessa suomennoksessa on tehty nimimuutoksia, joihin kesti hetken tottua: esimerkiksi Alppivaari on nyt Alppiniityn setä, Vuohi-Pekka on Kuttu-Peter ja vuohienkin nimiä oli päivitetty. 

Tarina on kuitenkin yhtä valloittava kuin ennenkin:

Orpo Heidi viedään 5-vuotiaana erakkomaisen isoisän hoiviin. Isoisä asuu vuorenrinteellä vuohineen ja sietää silmissään vain paimenpoika Peteriä. Heidistä tulee kuitenkin isoisän silmäterä, ja Heidi ystävystyy myös Peterin kanssa. Yhtäkkiä hänet tempaistaan aivan erilaiseen elämään Frankfurtiin, kun hän saa "elämänsä tilaisuuden" toimia seuraneitinä rikkaalle mutta sairaalloiselle Klara-neidille. Aitona luonnonlapsena Heidi valloittaa (melkein) kaikkien talon asukkaiden sydämet, mutta ikävä Alpeille on särkeä hänen omansa.

Heidissä on paljon liikuttavia ja riemastuttavia hetkiä, enkä ihmettele yhtään, että tämä on myös yksi omien lasteni lempiklassikoita. 1880-luvun puhetyyli kaikkine melodramaattisine piirteineen teki Heidistä erityisen hauskaa ääneen luettavaa. Tämä on oikein ihana, pienillekin sopiva, onnellisesti päättyvä iltasatu.

Onkohan Heidiä esitetty pitkään aikaan teattereissa? Olisi kiva nähdä Heidin tarina vaikka jossain nuorisoteatterissa.

Lue myös:  

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli
Lue lisää