Kärpästen herra käsittelee moraalia ja pahuutta vastenmielisellä tavalla

 

William Golding / Otava 1960 / suom. Juhana Perkki

Kärpästen herra on William Goldingin vuonna 1954 kirjoittama klassikko, ja mielestäni hyvin vastenmielinen sellainen. Kirjan tapahtumat ajoittuvat toisen maailmansodan kynnykselle. Joukko eri-ikäisiä englantilaispoikia päätyy lentoturman seurauksena autiolle saarelle.

Aluksi lapset, joista vanhimmatkin ovat vain 12-vuotiaita, riemuitsevat siitä, ettei läsnä ole ainoatakaan aikuista. Riemu vaihtuu kuitenkin nopeasti huoleksi ja peloksi yltyen lopulta vimmaiseksi selviytymistaisteluksi, kun seurue hajautuu kahtaalle: toista porukkaa johtaa armoton Jack ja toista, alati pienenevää joukkoa rauhanomainen Ralph.

Kärpästen herra palkittiin Nobelilla kolme vuosikymmentä ensijulkaisua myöhemmin. Romaani tarjoaakin mahdollisuuksia loputtomiin tulkintoihin ihmisyydestä, moraalista, pahuudesta ja yhteiskunnasta. Itseäni lukukokemus ennen kaikkea puistatti. Pidin kirjaa ihan hyvänä yläasteella, jolloin opettaja luetutti sen meillä*, nyt sain hädin tuskin rämmittyä tarinan loppuun.

Oletko lukenut Kärpästen herran ja jos olet, tykkäsitkö?

*Näköjään kirjaa luetaan kouluissa edelleen, sillä kirjan nimeen useimmiten liitetyt hakusanat ovat tiivistelmä, juoni, analyysi ja loppuratkaisu.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?